Miksi ruuasta pitää edelleen puhua?

Luin iltasatuja vanhasta Aapiskukosta (julkaistu vuonna 1938). Havahduin siihen, että tarinoissa tuotiin esille köyhyyttä ja ruuanpuutetta. Toistuvana teemana viimeinen leivänkannikka jaettiin muiden kanssa. Kuin olisi lukenut kaukaista historian kirjaa ja silti siihen on ollut helppo samaistua vain 80 vuotta sitten. Muutama vuosi Aapiskukon julkaisun jälkeen asetettiin laki turvaamaan koululaisille ilmainen kouluruoka, koska monet lapset olivat … Continue reading Miksi ruuasta pitää edelleen puhua?

LOPETA ruualla palkitseminen NYT

On hyvin ymmärrettävää, että haluaisimme lasten oppivan nopeasti maistamaan ja syömään (paljon). On kuitenkin niin, että paras tapa on antaa lapsen edetä omassa tahdissaan. On helpottavaa hyväksyä tämä. Silloin voi jättää pois kommentit ”voi kun sä söit niin vähän” tai ”saat leivän vasta kun oot maistanut ruokaa”. Lapsi oppii kyllä maistamaan, kun hyviä arkirutiineja toistetaan … Continue reading LOPETA ruualla palkitseminen NYT

Ahmiako kaikki yhdellä kertaa

Syöminen on kivaa ja ruoka hyvää. Hyvä ruoka vieläkin parempaa. Mutta määrä ei korvaa laatua – ennemminkin toisinpäin. Mopo voi karata käsistä, kun vietetään erityisiä hetkiä juhlaruuan kera tai syödään poikkeuksellisen herkullista ruokaa. Se on taito, että osaa nauttia ruuasta ja laadusta. Tärkeä oivallus on se, että suuri määrä ei lisää mielihyvää ja että syömisen … Continue reading Ahmiako kaikki yhdellä kertaa

Stressitön joulupöytä

Älä stressaa syökö lapsi vai ei. Älä ainakaan joulupöydässä. Mielestäni kaikkea ei ole pakko maistaa, mutta kaikki saa olla esillä silmien edessä. Nenää voi kurottaa hieman alemmas, jotta haistaa paremmin. Niin, ja tutustumiseen kuuluu luonnollisesti nimen kertominen, ja mistä mikäkin ruoka on tehty. Jos lapsi ei edes maista lanttulaatikkoa tai savukalaa, SE EI HAITTAA! Perinteisessä … Continue reading Stressitön joulupöytä

”Et sä siitä kuitenkaan tykkää”

Lapsilla makumieltymykset ohjaavat vahvasti ruuan valintaa ja sitä, mitä syödään. On tarpeellista ymmärtää kuinka makumieltymykset syntyvät, jotta voi oppia nauttimaan hyvinvointia edistävistä makuelämyksistä. Jokainen päivä saisikin olla herkkupäivä, koska hyvää tekevä ruoka on herkullista ja esimerkiksi pakastetut viinirypäleet toimivat hyvin karkkina.   Lasten syömiskäyttäytyminen on tulosta synnynnäisten tekijöiden, oppimisen ja kasvuympäristön keskinäisestä vuorovaikutuksesta. Kyseessä on … Continue reading ”Et sä siitä kuitenkaan tykkää”

Syö nyt edes jotakin

Yhteinen ruokahetki on parhaimmillaan sosiaalinen, mukava yhdessäolon hetki. Keittiönpöydän ääreen kerääntyy lapsen ensimmäinen yhteisö, jonka aktiivinen jäsen hän saa olla. Sen, että lapsi syö, ei tulisi olla joukkoon pääsemisen tai yhdessäolon edellytys. ”Jos et syö, niin poistu pöydästä” – voi olla huono sääntö, jos haluaa lapsen nauttivan ruokahetken sosiaalisesta puolesta. Ruoka ei pääsääntöisesti ole vain … Continue reading Syö nyt edes jotakin

Herkuttele, ja anna muidenkin herkutella

Joulupyhiin, niin kuin kaikkiin juhlahetkiin, liittyy hyvä ruoka ja herkuttelu. Etenkin nyt, kun sokerilla on huono maine, herkuttelu voi herättää vanhemmissa erilaisia tunteita ja sitä kautta erilaisia toimintatapoja. Urheiluhallissa kuultua: Noin 10-vuotias telinevoimistelijatyttö kysyi kymmenen vuotta vanhemmalta valmentajaltaan ”onko siis niin, että joululomalla ei saa syödä karkkia?” Ja vastaus kuului: ”Kyllä, ehdottomasti ei yhtään karkkia”. … Continue reading Herkuttele, ja anna muidenkin herkutella