Arjen ruokaelämyksiä lasten kanssa
Turhan lyhytkatseinen ensisijainen tavoite on saada lapsi syömään. Ja toimintatavatkin sitten muotoutuvat tukemaan sitä: uhkailu, lahjonta, kiristys. Mutta muuttuisiko toimintatavat yhtään, jos johtavana ajatuksena on myönteinen ruokasuhde ja että lapsi haluaa syödä hyvin. Tiedän, mitä ajattelet, kun istahdat lapsen kanssa ruokapöytään. Millä ilveellä saan tämän lapsen syömään tarjolla olevaa ruokaa? Inhimillisistä syistä ruokailujen ja ruokakasvatuksen… Continue reading Apua, lapsi ei syö!
Otsikko sen sanoo. Aivan varmasti minut voisi luokitella nirsoksi, varsinkin lapsena. Mutta niin kuin huomaatte, sana nirso kalskahtaa aikas negatiiviselle. Se on jotain, mitä ei haluta. Jotain, mikä on ongelma (minä=nirso=huono). Siksi onkin siirrytty käyttämään samasta asiasta käsitettä valikoiva syöminen, mikä on hyvä. Se on toiveikkaampi ilmaisu ja lähempänä ratkaisua eikä ongelma. Kiintoisa piirre ihmisessä… Continue reading Olen nirso
Kyläillessä on mukava nauttia vieraanvaraisuudesta ja herkullisesta tarjoilusta. On kuitenkin kiusallista kokea, että on syötävä tai muuten loukkaa antajaa. Voi olla, että tämä ajatushyrrä on todellista vain omassa mielessä ja oikeasti voi aivan hyvin kieltäytyä. Mutta tuntuu, ettei se aina ole vain ajatusharhaa. Meillä on erilaisia tapoja syödä. Saatamme rajoittaa ruokavaliotamme ehkä turhaan, mutta joskus… Continue reading Onko tuputtaminen tarpeellista?
Imeväisikäiset rakentavat elämälleen vahvaa runkoa ja ovat siksi erityisen huolenpidon arvoisia. Fyysiset, psyykkiset ja sosiaaliset tarpeet vaativat riittävää täyttymistä. Elämän ensimmäiset 1000 päivää ovat tulevaisuuden kannalta tärkeimmät. Tämä voi kuitenkin johtaa äärimmäiseen suojeluun, joka taas ei ole tarpeen, saatikka hyväksi. Vauvat saavat parasta hoivaa epätäydellisiltä vanhemmilta, jotka rakastavat. Rakkaus on sitä, että antaa toisen tarpeiden… Continue reading Vauva tukehtuu!
Jokin aika sitten näin lehdessä mainoksen valmiista tomaattikastikkeesta (kts. kuva alla). Mainos oli käsittämätön. Minua pohdituttaa yhä, lisääkö se oikeasti myyntiä? Ajattelevatko vanhemmat todella samanlailla kuin mainoksen tekijät luulottelevat? Voi olla, että ylitulkitsen. Luen kuitenkin kuvan viestin näin: Lapset eivät syö riittävästi kasviksia. (Tämä on totta väestötasolla) Se johtuu siitä, että lapset eivät halua syödä… Continue reading Lasten huiputtaminen
On hyvin ymmärrettävää, että haluaisimme lasten oppivan nopeasti maistamaan ja syömään (paljon). On kuitenkin niin, että paras tapa on antaa lapsen edetä omassa tahdissaan. On helpottavaa hyväksyä tämä. Silloin voi jättää pois kommentit ”voi kun sä söit niin vähän” tai ”saat leivän vasta kun oot maistanut ruokaa”. Lapsi oppii kyllä maistamaan, kun hyviä arkirutiineja toistetaan… Continue reading LOPETA ruualla palkitseminen NYT
Olen lapsena saanut valita em. kahdesta vaihtoehdosta. Vanhemmat tahtovat aina hyvää ja ruuan antaminen on yksi isoimmista hoivan ja rakkauden osoituksista. Siksi voi ottaa joskus liian koville, kun lapsi ei syökään – ota vastaan antamaasi huolenpitoa. Toisaalta turhauttaa, kun olet nähnyt paljon vaivaa valmistaaksesi ruuan ja sitä ei edes maisteta. Oli miten oli, lapsen syömistä… Continue reading ”Syö tai itke ja syö”
Joskus meinaa tulla epätoivo siitä, ettei huomaa lasten oppivan. Samat pulmat vain pysyvät ja jatkuvat vaikka mitä tekisi. Eikö omalla esimerkillä ole mitään vaikutusta? Mutta sitten tuleekin arjessa yhteinen ateria, jossa kellään ei ole kiire, kaikki maistelevat rauhassa aterian osia istuen omilla tuoleillaan ja keskustelukin soljuu. Pienetkin onnistumiset ja hyvät fiilikset ovat onnen murusia, jotka… Continue reading LUOTA ESIMERKIN VOIMAAN
Lapsilla makumieltymykset ohjaavat vahvasti ruuan valintaa ja sitä, mitä syödään. On tarpeellista ymmärtää kuinka makumieltymykset syntyvät, jotta voi oppia nauttimaan hyvinvointia edistävistä makuelämyksistä. Jokainen päivä saisikin olla herkkupäivä, koska hyvää tekevä ruoka on herkullista ja esimerkiksi pakastetut viinirypäleet toimivat hyvin karkkina. Lasten syömiskäyttäytyminen on tulosta synnynnäisten tekijöiden, oppimisen ja kasvuympäristön keskinäisestä vuorovaikutuksesta. Kyseessä on… Continue reading ”Et sä siitä kuitenkaan tykkää”
Yhteinen ruokahetki on parhaimmillaan sosiaalinen, mukava yhdessäolon hetki. Keittiönpöydän ääreen kerääntyy lapsen ensimmäinen yhteisö, jonka aktiivinen jäsen hän saa olla. Sen, että lapsi syö, ei tulisi olla joukkoon pääsemisen tai yhdessäolon edellytys. ”Jos et syö, niin poistu pöydästä” – voi olla huono sääntö, jos haluaa lapsen nauttivan ruokahetken sosiaalisesta puolesta. Ruoka ei pääsääntöisesti ole vain… Continue reading Syö nyt edes jotakin
Hetki Ruualle 