Vauva tukehtuu!

Imeväisikäiset rakentavat elämälleen vahvaa runkoa ja ovat siksi erityisen huolenpidon arvoisia. Fyysiset, psyykkiset ja sosiaaliset tarpeet vaativat riittävää täyttymistä. Elämän ensimmäiset 1000 päivää ovat tulevaisuuden kannalta tärkeimmät. Tämä voi kuitenkin johtaa äärimmäiseen suojeluun, joka taas ei ole tarpeen, saatikka hyväksi. Vauvat saavat parasta hoivaa epätäydellisiltä vanhemmilta, jotka rakastavat. Rakkaus on sitä, että antaa toisen tarpeiden … Continue reading Vauva tukehtuu!

Lasten huiputtaminen

Jokin aika sitten näin lehdessä mainoksen valmiista tomaattikastikkeesta (kts. kuva alla). Mainos oli käsittämätön. Minua pohdituttaa yhä, lisääkö se oikeasti myyntiä? Ajattelevatko vanhemmat todella samanlailla kuin mainoksen tekijät luulottelevat? Voi olla, että ylitulkitsen. Luen kuitenkin kuvan viestin näin: Lapset eivät syö riittävästi kasviksia. (Tämä on totta väestötasolla) Se johtuu siitä, että lapset eivät halua syödä … Continue reading Lasten huiputtaminen

LOPETA ruualla palkitseminen NYT

On hyvin ymmärrettävää, että haluaisimme lasten oppivan nopeasti maistamaan ja syömään (paljon). On kuitenkin niin, että paras tapa on antaa lapsen edetä omassa tahdissaan. On helpottavaa hyväksyä tämä. Silloin voi jättää pois kommentit ”voi kun sä söit niin vähän” tai ”saat leivän vasta kun oot maistanut ruokaa”. Lapsi oppii kyllä maistamaan, kun hyviä arkirutiineja toistetaan … Continue reading LOPETA ruualla palkitseminen NYT

”Syö tai itke ja syö”

Olen lapsena saanut valita em. kahdesta vaihtoehdosta. Vanhemmat tahtovat aina hyvää ja ruuan antaminen on yksi isoimmista hoivan ja rakkauden osoituksista. Siksi voi ottaa joskus liian koville, kun lapsi ei syökään – ota vastaan antamaasi huolenpitoa. Toisaalta turhauttaa, kun olet nähnyt paljon vaivaa valmistaaksesi ruuan ja sitä ei edes maisteta. Oli miten oli, lapsen syömistä … Continue reading ”Syö tai itke ja syö”

LUOTA ESIMERKIN VOIMAAN

Joskus meinaa tulla epätoivo siitä, ettei huomaa lasten oppivan. Samat pulmat vain pysyvät ja jatkuvat vaikka mitä tekisi. Eikö omalla esimerkillä ole mitään vaikutusta? Mutta sitten tuleekin arjessa yhteinen ateria, jossa kellään ei ole kiire, kaikki maistelevat rauhassa aterian osia istuen omilla tuoleillaan ja keskustelukin soljuu. Pienetkin onnistumiset ja hyvät fiilikset ovat onnen murusia, jotka … Continue reading LUOTA ESIMERKIN VOIMAAN

”Et sä siitä kuitenkaan tykkää”

Lapsilla makumieltymykset ohjaavat vahvasti ruuan valintaa ja sitä, mitä syödään. On tarpeellista ymmärtää kuinka makumieltymykset syntyvät, jotta voi oppia nauttimaan hyvinvointia edistävistä makuelämyksistä. Jokainen päivä saisikin olla herkkupäivä, koska hyvää tekevä ruoka on herkullista ja esimerkiksi pakastetut viinirypäleet toimivat hyvin karkkina.   Lasten syömiskäyttäytyminen on tulosta synnynnäisten tekijöiden, oppimisen ja kasvuympäristön keskinäisestä vuorovaikutuksesta. Kyseessä on … Continue reading ”Et sä siitä kuitenkaan tykkää”

Syö nyt edes jotakin

Yhteinen ruokahetki on parhaimmillaan sosiaalinen, mukava yhdessäolon hetki. Keittiönpöydän ääreen kerääntyy lapsen ensimmäinen yhteisö, jonka aktiivinen jäsen hän saa olla. Sen, että lapsi syö, ei tulisi olla joukkoon pääsemisen tai yhdessäolon edellytys. ”Jos et syö, niin poistu pöydästä” – voi olla huono sääntö, jos haluaa lapsen nauttivan ruokahetken sosiaalisesta puolesta. Ruoka ei pääsääntöisesti ole vain … Continue reading Syö nyt edes jotakin

LASTEN RAVITSEMUKSEN HAASTEET

  Tämän hetken näkemyksen mukaan alle kouluikäisten lautaselle tarvittaisiin lisää tuoreita kasviksia, hedelmiä, marjoja, kalaa ja pehmeää rasvaa. Sokerin ja tyydyttyneen rasvan saantia tulisi vähentää. Tyydyttynyttä rasvaa lapset saavat eniten maitovalmisteista, liharuuista, viljavalmisteista ja rasvalevitteistä. Runsaasti sokeria, suolaa ja tyydyttynyttä rasvaa sisältävät elintarvikkeet ovat usein napostelutuotteita. Lapset saavat lisättyä sokeria eniten mehuista, jogurtista, suklaasta, makeisista, … Continue reading LASTEN RAVITSEMUKSEN HAASTEET