LUOTA ESIMERKIN VOIMAAN

Joskus meinaa tulla epätoivo siitä, ettei huomaa lasten oppivan. Samat pulmat vain pysyvät ja jatkuvat vaikka mitä tekisi. Eikö omalla esimerkillä ole mitään vaikutusta? Mutta sitten tuleekin arjessa yhteinen ateria, jossa kellään ei ole kiire, kaikki maistelevat rauhassa aterian osia istuen omilla tuoleillaan ja keskustelukin soljuu. Pienetkin onnistumiset ja hyvät fiilikset ovat onnen murusia, jotka kannattaa huomata ja sitten muistaa epätoivon hetkinä.

 

Vanhempien omat asenteet, ruokavalinnat ja syömiskäyttäytyminen vaikuttavat voimakkaasti lapsen syömiskäyttäytymiseen. Vaikutus välittyy usealla eri tavalla, joita ovat 1. tarjolla oleva ruoka 2. vanhemman tapa syödä 3. käyttäytyminen aterioilla 4. tavat joilla lasta ruokitaan. Sana syömiskäyttäytyminen kuvastaa laajaa yksilöllistä kokonaisuutta sisältäen mm. seuraavat asiat: erityiset syömistavat, ruuanvalinta, ruokamieltymykset ja energiansaannin säätely (kuinka syödyn ruuan määrä valitaan).

 

Pienten lasten ravitsemuksen parantamisen keinot ovat tarkoitettu vanhemmille, ei lapsille. Näitä keinoja ovat:

  • valitse ruokailuajat
  • tarjoa laaja valikoima ravintoainetiheää ruokaa, kuten hedelmiä, kasviksia ja marjoja, runsasenergisten ja/tai ravintoköyhien ruokien sijasta
  • ikään sopivat annoskoot
  • vältä napostelua sekä mehujen ja sokeristen juomien käyttöä
  • anna terveen, normaalikokoisen lapsen päättää itse kuinka paljon syö
  • säännölliset perheateriat edistävät sosiaalisten taitojen kehittymistä ja antavat mahdollisuuden mallioppimiselle
  • päivittäinen ruutuaika on alle 2 tuntia

 

Vaistomaisesti vanhemmat painostavat tai pakottavat lapsia syömään ja rajoittavat tiettyjen ruokien saantia. Nämä tavat eivät kuitenkaan ole suositeltavia, koska niistä voi seurata ylensyöntiä, ruokainhokkeja ja kiinnostus kiellettyjä ruokia kohtaan kasvaa.

 

Tässä on eriteltynä muutamia ruokakasvatuksessa käytettyjä keinoja eli ruokintatapoja ja niiden vaikutuksia. Kaikki luetellut keinot voivat tuntua toimivilta yksittäisissä hetkissä, mutta niiden pitkäaikaiset vaikutukset ovat lapsen hyvinvoinnin kannalta merkityksellisempiä.

Rajoittava ohjaus on käytännössä vanhemman asettamia sääntöjä ruuista, joita ei syödä tai joiden syömisen määrä on rajoitettu. Rajoittavalla ohjauksella ei pysty edistämään toivottuja ruokavalintoja ainakaan isompien lasten (ikä yli 12 vuotta) kohdalla. Tapa pikemminkin vahvistaa epäterveellisten ruokien valintaa. Lisäksi pienet lapset eivät täysin pysty noudattamaan sääntöjä rajoittuneen itsesäätelykyvyn vuoksi.

Ruoan käyttäminen palkintona lisää epäterveellisten ruokien syömistä lapsilla. Tämä johtuu siitä, että yleensä palkintona käytettävät ruuat ovat epäterveellisiä. Lapsi sisäistää palkintona käytetyt ruuat positiivisiksi ja arvostetuiksi, mikä saa lapsen syömään niitä enemmän aina kun siihen on tilaisuus.

Syömisestä palkitsemisella ei ole juurikaan vaikutusta lapsen syömiseen. On selvä ero palkitaanko lasta materialistisella asialla, kuten tavaralla, vai pelkästään sanallisesti. Näillä on eri vaikutukset, koska sanallinen kehu voi lisätä terveellisten ruokien syömistä erityisesti pienillä lapsilla. Palkitse lasta sanoin – kiitä hyvästä käytöksestä tai hurraa uuden maistamisen pelon voittamisesta. Puhu oikeista palkinnoista, kuten kielen makutottumusten laajentumisesta ja yhteisten hetkien mukavuudesta kun käyttäydytään ystävällisesti. Älä järjestä kilpailua siitä, kuka käyttäytyy kaikkein parhaiten tai saatikka kuka syö nopeiten/eniten. Sellainen kiinnittää helposti huomion vääriin asioihin.

Syömään painostaminen voi johtaa seurauksiin, joita ei tavoiteltu, koska se yleensä se johtaa huonompiin ruokailutottumuksiin. Voi myös olla, että epäterveellisten syömistottumuksien vuoksi vanhemmat kontrolloivat lapsen syömistä. Tästä aiheesta voi lukea AIKAISEMMASTA kirjoituksesta. Ankara vanhemman kontrolli voi 1. voimistaa lapsen mieltymystä runsasrasvaisia ja energiapitoisia ruokia kohtaan 2. rajoittaa ruuan hyväksyntää ja monipuolisuutta 3. häiritä lapsen energiansaantia sillä ettei lapsi saa/osaa syödä kehon sisäisten viestien (nälkä ja kylläisyys) mukaisesti.

Terveellisten ruokien saatavuus voi lisätä niiden syömistä. Pidä niitä ruokia esillä ja helposti saatavilla, joiden syömistä haluat edistää. Käytännössä siis esimerkiksi hedelmäkori pöydällä, vihannespalat tai täytetyt sämpylät valmiina jääkaapissa välipalaksi kotiin saapuville koululaisille. Tärkeää on muistaa käydä kaupassa ja priorisoida rahaa hyvinvointia edistävään ruokaan.

Aktiivinen ohjaus vaikuttaa selvästi lapsen syömiskäyttäytymiseen ja voi edistää terveellisiä ruokavalintoja. Käytännössä se tarkoittaa sitä, että vanhempi opettaa ravitsemuksesta ja rohkaisee loogisesti perustellen. Pelkkä tiedon antaminen voi olla tehotonta tai vaikuttaa negatiivisesti, mutta arvioiva ohjaus on todennäköisemmin vaikuttavaa. Arvioivassa ohjauksessa vanhempi kertoo asiasta joko positiivisen tai negatiivisen mielipiteen. Vanhemman ja lapsen välinen aktiivinen keskustelu on vaikuttava tapa ohjata lasta toivottuun suuntaan.

father-1633655_1920

Näiden keinojen jälkeen kuitenkin voimakkaimmaksi vaikuttimeksi edelleen jää mallioppiminen, perheen ilmapiiri ja ympäristö. Mallioppimisessa lapsi tarkkailee toisen ihmisen käytöstä ja oppii siitä. Lapsi imitoi ja omaksuu käyttäytymismalleja vanhemmiltaan ja muilta elämässään vaikuttavilta henkilöiltä. Toisen ihmisen syömisen seuraaminen vaikuttaa katsojan näkemykseen siitä, mitä syödä ja kuinka paljon on riittävästi. Vanhemmat voivat myös sanallisesti rohkaista lasta seuraamaan heidän käytöstään ja toimimaan samoin.  Mallioppimista on myös se, kun vanhemmat ilmaisevat ääneen nauttivansa jostakin ruuasta. Näin lapsi oppii, mitkä ruuat ovat nautinnollisia. Sanaton ja sanallinen mallioppiminen ovat vaikuttavia keinoja edistää hyviä syömistottumuksia. Vanhempien ja muiden lapselle läheisten aikuisten on siis hyvä pohtia millaisen mallin antaa ja onko oma syömiskäyttäytyminen sellaista minkä haluaa lapselle siirtää. Karhunpalveluksen tekee, jos opettaa lapselle omilla kommenteillaan salaatin olevan vain kanin ruokaa tai vain rasvaiset maitotuotteet maistuvat joltakin. Hankalaa on, jos vanhemmalla on vahvasti tunnelatautunut suhde ruokaan. Sama ruokasuhde ja tunnesyöminen voi siirtyä mallioppimisen kautta lapselle. Elämässä on hyvä olla monia mielihyvää tuovia asioita ja ettei päivien paras asia ole syöminen. Muista, ettei herkkujen syömisestä tarvitse tehdä suurta numeroa eikä niitä tarvitse ylistää.

Esimerkki ei ole pääasia pyrittäessä vaikuttamaan toisiin.
Se on ainoa asia.

– Albert Schweitzer

Lasten syömiskäyttäytymisen kehitykselle keskeisenä ohjaajana ovat vanhempien asenteet ja käyttäytyminen. Siksi lasten vanhempien, huoltajien ja hoitajien tulee olla hyviä roolimalleja oman käyttäytymisen kautta. Vanhemmat ovat roolimallin lisäksi lapselle terveydenedistäjiä ja kasvattajia. Vaikutus lapseen tulee ”tee niin kuin minä teen” viestin välityksellä eikä ”tee niin kuin minä sanon” kautta. Vanhempien omat ruokamieltymykset ja yhdessä syöminen perheaterioilla vaikuttavat myös suuresti lapsiin ja toimivat arvokkaina mahdollisuuksina antaa malli hyvistä syömistottumuksista.

 

 

Lähteet:

 

Scaglioni S, Salvioni M, Galimberti C. Influence of parental attitudes in the development of children eating behavior. British Journal of Nutrition 2008;99:22-25.

Yee AZH, Lwin MO, Ho SS. The influence of parental practices on child promotive and preventive food consumption behaviors: a sustematic review and meta-analysis. International Journal of Behavioral Nutrition and Phusical Activity 2017;14:47.

Leave a Reply

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out /  Change )

Google photo

You are commenting using your Google account. Log Out /  Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out /  Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out /  Change )

Connecting to %s