Lasten huiputtaminen

Jokin aika sitten näin lehdessä mainoksen valmiista tomaattikastikkeesta (kts. kuva alla). Mainos oli käsittämätön. Minua pohdituttaa yhä, lisääkö se oikeasti myyntiä? Ajattelevatko vanhemmat todella samanlailla kuin mainoksen tekijät luulottelevat? Voi olla, että ylitulkitsen. Luen kuitenkin kuvan viestin näin: Lapset eivät syö riittävästi kasviksia. (Tämä on totta väestötasolla) Se johtuu siitä, että lapset eivät halua syödä … Continue reading Lasten huiputtaminen

LOPETA ruualla palkitseminen NYT

On hyvin ymmärrettävää, että haluaisimme lasten oppivan nopeasti maistamaan ja syömään (paljon). On kuitenkin niin, että paras tapa on antaa lapsen edetä omassa tahdissaan. On helpottavaa hyväksyä tämä. Silloin voi jättää pois kommentit ”voi kun sä söit niin vähän” tai ”saat leivän vasta kun oot maistanut ruokaa”. Lapsi oppii kyllä maistamaan, kun hyviä arkirutiineja toistetaan … Continue reading LOPETA ruualla palkitseminen NYT

”Syö tai itke ja syö”

Olen lapsena saanut valita em. kahdesta vaihtoehdosta. Vanhemmat tahtovat aina hyvää ja ruuan antaminen on yksi isoimmista hoivan ja rakkauden osoituksista. Siksi voi ottaa joskus liian koville, kun lapsi ei syökään – ota vastaan antamaasi huolenpitoa. Toisaalta turhauttaa, kun olet nähnyt paljon vaivaa valmistaaksesi ruuan ja sitä ei edes maisteta. Oli miten oli, lapsen syömistä … Continue reading ”Syö tai itke ja syö”

Ei salaattia tarvitse tehdä

On ihailtavaa, miten monissa perheissä lämpimään ateriaan kuuluu aivan itsestään selvästi vihersalaatti. Itse nautin suunnattomasti lounasravintoloiden monipuolisista salaattipöydistä. Kun keskustellaan kasvisten syömisestä, jotkut voivat ymmärtää sen tarkoittavan sekasalaatin syömistä. Nämä kaksi asiaa eivät kuitenkaan ole sama asia, vaikka toki rinnakkaisia. Lapsille voi olla haasteellista syödä perinteistä sekoitettua salaattia. Kummallinen värisekoitus, jossa maut sekoittuvat toisiinsa. Lapsen … Continue reading Ei salaattia tarvitse tehdä

EI SUN OO PAKKO SYÖDÄ

Miten vapauttava lause! Se antaa lapselle vapauden valita itse, saada omakohtaisia kokemuksia ja paradoksaalisesti voi antaa motivaatiota jatkaa yrittämistä tai kokeilla. Vanhemman se toisinaan vapauttaa lapsen hallitsemisesta tai liialta kontrollilta. Toki pitää olla rajat. Elämässä on myös asioita, joita on pakko tehdä. Mutta niitä ei juurikaan ole ruokapöydässä. Ja jos ei millään halua istua ruokapöydässä … Continue reading EI SUN OO PAKKO SYÖDÄ

LUOTA ESIMERKIN VOIMAAN

Joskus meinaa tulla epätoivo siitä, ettei huomaa lasten oppivan. Samat pulmat vain pysyvät ja jatkuvat vaikka mitä tekisi. Eikö omalla esimerkillä ole mitään vaikutusta? Mutta sitten tuleekin arjessa yhteinen ateria, jossa kellään ei ole kiire, kaikki maistelevat rauhassa aterian osia istuen omilla tuoleillaan ja keskustelukin soljuu. Pienetkin onnistumiset ja hyvät fiilikset ovat onnen murusia, jotka … Continue reading LUOTA ESIMERKIN VOIMAAN

Työn ilo – elämän suola

Tarkoitukseni ei ole puhua suolasta, vaikka siitäkin asiaa olisi. Runsas suolan saanti (10 g/päivä) nimittäin lisää kalsiumin eritystä virtsaan ja voi siten heikentää luustoa (Teucher ym. 2008). Eläminen mahdollisimman helposti ja vähällä vaivalla ovat toistuvia teemoja vastaanotolla, kun keskustellaan elintapojen muuttamisesta. Varsinkin silloin, kun puhutaan ruuanlaitosta ja ruuanvalinnasta. Itsekin tykkään arjessa tehdä helppoja nopeita ruokia. … Continue reading Työn ilo – elämän suola

SYÖMISEN TAITO

Hyvään syömiseen sisältyy monenlaisia tekijöitä. Pelkkä ruokalautasen sisältö ei kerro millä asenteella ollaan syömässä. Syömisen taito (Eating Competence) on mitattavissa oleva ominaisuus ja nimensä mukaisesti taito, jonka kuka vain voi oppia. Suomessa vajaalla 60 % koululaisista on tämä taito (Tilles-Tirkkonen ym. 2015). Vanhemmat usein intuitiivisesti opettavat syömisen taidon lapsilleen omalla esimerkillään. Toisaalta vanhemman hyväntahtoinen pyrkimys … Continue reading SYÖMISEN TAITO

Syö nyt edes jotakin

Yhteinen ruokahetki on parhaimmillaan sosiaalinen, mukava yhdessäolon hetki. Keittiönpöydän ääreen kerääntyy lapsen ensimmäinen yhteisö, jonka aktiivinen jäsen hän saa olla. Sen, että lapsi syö, ei tulisi olla joukkoon pääsemisen tai yhdessäolon edellytys. ”Jos et syö, niin poistu pöydästä” – voi olla huono sääntö, jos haluaa lapsen nauttivan ruokahetken sosiaalisesta puolesta. Ruoka ei pääsääntöisesti ole vain … Continue reading Syö nyt edes jotakin

Lapsiperheen kaaos

Joka kodin tarina menee ainakin joskus näin. Silloin on lohduttavaa tietää, että ei ole kiireessään ja kaaoksessaan yksin. Voileivät päivällisen tilalta voivat tosin jäädä helposti tavaksi ja siksi on hyvä tarttua välillä reseptikirjaan saadakseen intoa arkiruokaan. Kuvan tekstin takana on Sara Ask ja Lisa Bjärbo: Kasvisruokaa koko perheelle.