Otsikko sen sanoo. Aivan varmasti minut voisi luokitella nirsoksi, varsinkin lapsena. Mutta niin kuin huomaatte, sana nirso kalskahtaa aikas negatiiviselle. Se on jotain, mitä ei haluta. Jotain, mikä on ongelma (minä=nirso=huono). Siksi onkin siirrytty käyttämään samasta asiasta käsitettä valikoiva syöminen, mikä on hyvä. Se on toiveikkaampi ilmaisu ja lähempänä ratkaisua eikä ongelma.
Kiintoisa piirre ihmisessä on fataalisuus. Olet valmis heittämään hanskat tiskiin, jos tiedät, että geenisi eivät päästä sinua helpolla ja esimerkiksi kolesterolin imeytyminen verenkiertoon on erityisen tehokasta. Hassuinta siinä on se, että juuri silloinhan voisit olla motivoitunut tekemään asialle jotain, koska elintavoilla voit aidosti vaikuttaa terveyteesi.
Se, että lapsi syö hyvin valikoivasti tai vähän, saatetaan kokea samanlailla. Ikään kuin lapsi olisi tuomittu syömään huonosti lopun elämänsä. Silloin ei tulisi sortua tarjoamaan ”edes jotakin”, vaan lapsesi kaipaa sinnikästä altistamista hyvinvointia edistäville maku- ja ruokaelämyksille. Ja sen lisäksi arvostusta. Kaikkien ihmisten tulisi olla hyväksyttyjä sellaisina kuin ovat myös ruokapöydässä. Kehitystä ei tapahdu sillä, että lapsi leimataan huonoksi syöjäksi tai nirsoksi. Sen sijaan kehu onnistumisia ja ole myönteinen – se innostaa. Ja jos lapsi ei syö, häntä ei siihen pakoteta, huijata tai lahjota, eikä asiasta tehdä isoa numeroa. Näin vaalitaan lapsen ruokasuhteen kehittymistä myönteiseksi. Voit siten tehdä merkittävän palveluksen lapsellesi, eikä hän muista sitä pahalla, että oppi syömään monipuolisesti erilaisia ruokia.
Törmäsin tutkimukseen, jossa tutkittiin esikouluikäisten lasten välipaloja ja energiansaantia jakamalla lapset oman vanhemman arvioin perusteella kahteen ryhmään: huonosti syövät ja ne, joilla ei ole haasteita syömisessä. Lopputuloksena oli, että molempien ryhmien lapset saivat yhtä paljon energiaa päivittäisiltä aterioilta eikä lapsen kasvuun ja kehitykseen liittyen ollut syytä huoleen.
Itse toivoisin, että valikoivuutta ei pidettäisi ongelmana. Se on lapselle luontainen ominaisuus, kun hän tutustuu ympäröivään ruokamaailmaansa ja siten osa kehitystä. Toiset lapset ovat luonteeltaan sellaisia, ettei heistä vain vaivoin löytyy valikoivuutta. Ihan niin kuin aikuiset, lapsetkin ovat erilaisia eikä heistä saa samanlaisia tekemälläkään. Valikoiva syöminen tulee aina olemaan osa lapsuutta eikä se itsessään ole paha asia eikä tee lapsesta huonoa. Yhtä lausetta kammoan erityisesti ”hän on huono syömään”. Se jos mikä on fataalia, etenkin jos lapsi sattuu kuulemaan. Ruoka ja syöminen ovat niin syvästi osa elämää ja ihmisyyttä, että toivon kaikkien tietävän: Sinä olet aivan ihmeellisen taitava ja hyvä syömään! Annetaan kullekin lapselle se aika oppimiseen, mitä kukin vaatii. Vanhempien ja toisten lasten hyvän esimerkin ja kannustuksen avulla opetetaan tekemään itselle hyvää tekeviä valintoja.
Lähde:
Saarilehto S, Lapinleimu H, Keskinen S, Helenius H, Talvia S, Simell O. Growth, energy intake, and meal pattern in five-year-old children considered as poor eaters. J Pediatr 2004;144:363-367.
Hetki Ruualle 