Turhan lyhytkatseinen ensisijainen tavoite on saada lapsi syömään. Ja toimintatavatkin sitten muotoutuvat tukemaan sitä: uhkailu, lahjonta, kiristys. Mutta muuttuisiko toimintatavat yhtään, jos johtavana ajatuksena on myönteinen ruokasuhde ja että lapsi haluaa syödä hyvin.
Tiedän, mitä ajattelet, kun istahdat lapsen kanssa ruokapöytään. Millä ilveellä saan tämän lapsen syömään tarjolla olevaa ruokaa? Inhimillisistä syistä ruokailujen ja ruokakasvatuksen ykköstavoitteeksi on yleisesti muotoutunut se, että saamme lapset syömään. Lähtökohtaisesti kaikki kasvattajat pyrkivät hyvään ja lapsen parhaaseen, mutta käytetyt keinot eivät aina johda siihen.
Ruokakasvatuksen tavoitteena EI ole saada lapset syömään hyvin. Hyvinvointia edistävän ruokakasvatuksen tavoitteena on saada lapset haluamaan syödä hyvin. Jos tavoitteemme on, että lapset syövät sitä mitä me haluamme, käyttäisimme välittömiä palkintoja ja rangaistuksia vaikuttaaksemme lasten käyttäytymiseen. Voit vapauttaa itsesi olettamuksesta, että vanhemman tehtävä on saada lapsi syömään tiettyä ruokaa, juuri tähän tiettyyn aikaan ja vieläpä määrätyn verran. Edeltävä tavoite on epärealistinen.
Haastavat tilanteet voivat helposti johtaa vaistomaisesti pikavoittojen etsintään ja sitä kautta epäsuotuisiin toimintatapoihin. Näitä ovat pakottaminen, ruualla palkitseminen tai lapsen syömisen kontrollointi. Ruokakasvatuksellinen osaaminen ei poista haasteellisia ruokailutilanteita. Pikemminkin se antaa pitkäntähtäimen näkemystä toimintatavoista, jotka voivat lopulta johtaa toivottuun tavoitteeseen. Periaatteiden ymmärtäminen antaa kärsivällisyyttä, varmuutta ja rohkeutta toimia toisin, vaikka ne eivät saa lasta syömään siinä hetkessä (eli onnistumista mitataan eri mittarilla). Nepsy*-lapsilla tavoitteellisen ja suunnitelmallisen ruokakasvatuksen edut ja tärkeys korostuu, mutta toki se hyödyttää ihan kaikkia lapsia.
Mikä sitten auttaisi? Mihin ruokahetkissä kannattaisi keskittyä? On tunnistettu neljä pääteemaa, joilla rohkaistaan ja tuetaan lasten terveyttä edistävää syömistä (Haines ym. 2019):
1. Myönteiset ruuan tarjoamistavat
Tue lapsen itsesäätelytaitojen kehittymistä siten, että syömisen kontrolloimisen sijaan annat lapsen päättää, kuinka paljon hän ruokahetkillä syö ja kunnioitat lapsen kehon viestejä (nälkä, kylläisyys, jano). Kannusta maisteluun ilman painostamista tai ruualla palkitsemista. Älä myöskään käytä ruokaa lapsen tunteiden säätelyyn (lohduttamiseen tai rauhoittamiseen), vaan tarjoa rakastava syli lapselle. Ota lapsi mukaan ruokapuuhiin (aterioiden suunnittelu ja valmistus, kattaus, leivonta, kasvisten kasvatus).
2. Yhdessä syöminen
Rakenna yhteenkuuluvuuden tunnetta ja kulttuurin omaksumista säännöllisillä perheaterioilla. Valmista terveyttä edistäviä, täysipainoisia aterioita. Keskittykää ruokaan ja syömiseen eli aterioilla ei katsota ruutuja.
3. Terveellinen ruokaympäristö
Aikuinen päättää mitä on tarjolla ja mitä ruokia kotona on saatavilla. Voit sisustaa hedelmillä eli asettaa helposti ja houkuttelevasti esille ruokia, joita toivot lasten syövän välipalaksi. Aikuisten antama esimerkki kohtuullisuudesta, kehon viestien kuuntelusta, ruokailutavoista ja ruokatottumuksista on vaikuttavampaa, kuin tiettyjen ruoka-aineiden syömisen rajoittaminen tai syömisestä palkitseminen. Kehon koosta tai painosta puhuminen ei kuulu syömistilanteisiin.
4. Ruokanautinto
Tarjoa toistuvasti ruokia, joiden syömisestä haluat lasten oppivan nauttimaan. Luo aterioista mukavia ja nautinnollisia yhdessäolon hetkiä. Ranskalaiset lapset syövät kasviksia, koska ne maistuvat hyvältä. Eivät siksi, että ne ovat terveellisiä. Ruokapöydässä ei ole hyödyllistä puhua ruokien terveellisyydestä.
*Nepsy viittaa neuropsykiatrisia erityispiirteitä omaavaan henkilöön
Lähde:
Haines J, Haycraft E, Lytle L ym. (2019). Nurturing Children’s Healthy Eating: Position statement. Appetite 2019;137:124-133.
Hetki Ruualle 