Kyläillessä on mukava nauttia vieraanvaraisuudesta ja herkullisesta tarjoilusta. On kuitenkin kiusallista kokea, että on syötävä tai muuten loukkaa antajaa. Voi olla, että tämä ajatushyrrä on todellista vain omassa mielessä ja oikeasti voi aivan hyvin kieltäytyä. Mutta tuntuu, ettei se aina ole vain ajatusharhaa.
Meillä on erilaisia tapoja syödä. Saatamme rajoittaa ruokavaliotamme ehkä turhaan, mutta joskus se on tarpeen. Erilaiset ruokakulttuurit ovat hyvä esimerkki siitä, kuinka ihmiset ovat vain tottuneet syömään lähiruokaa, joka on eri maissa hyvin erilaista. Ihmisten eri tapoja syödä pitää kunnioittaa. Mielestäni saa olla kiinnostunut muiden tavoista syödä ja voi kysyä syistä lisää – ilman syyllistämistä.
Ruokaa saa ja pitää tarjota, mutta toista ei saa velvoittaa syömään, jos hän ei halua. Lasten kanssa sitä saa harjoitella jatkuvasti. Lapset eivät ole aina kovin hienotunteisia tai vieraanvaraisia. Tuntuu raastavalta kokea ruuan torjuminen, kun olet ostanut jotain vähän erilaisempaa ehkä kalliimpaa ruokaa ja toivot saavasi uteliasta ja kiitollista ruokaseuraa. Ruuan torjuminen tuntuu pahalta, ja saatamme ottaa asian liian raskaasti. Ruuan antaminen on osoitus rakkaudesta ja huolenpidosta. Kun toinen ei ota sitä vastaan, koet itsesi epäonnistuneeksi tai ettei sinua hyväksytä. Lasten kanssa sitä ei kannata ottaa niin vakavasti. Eivät lapset tarkoita pahaa.
Tarjoa kasviksia, kalaa tai muuta erikoista tai kallista. Ota riski, ettei sitä syö kukaan muu kuin sinä. Ota riski, vaikka on vaara, että raha valuu roskiin, kun ruoka päätyy biojätteeseen. Miksi? Muuten et voi laajentaa ruokarepertuaariasi, kokea uusia elämyksiä (negatiivisia tai positiivisia) ja tarjota oivalluksia lapsille. Pitkän ajan kuluttua voit huomata, että se kannatti.
Eikä tarvinnut tuputtaa tai pakottaa. Keinovalikoimasta löytyi uteliaisuus, into, uskallus, kannustus ja hyvän huomaaminen.
Hetki Ruualle 