Otsikko sen sanoo. Aivan varmasti minut voisi luokitella nirsoksi, varsinkin lapsena. Mutta niin kuin huomaatte, sana nirso kalskahtaa aikas negatiiviselle. Se on jotain, mitä ei haluta. Jotain, mikä on ongelma (minä=nirso=huono). Siksi onkin siirrytty käyttämään samasta asiasta käsitettä valikoiva syöminen, mikä on hyvä. Se on toiveikkaampi ilmaisu ja lähempänä ratkaisua eikä ongelma. Kiintoisa piirre ihmisessä… Continue reading Olen nirso
Category: Valikoiva syöminen
Ruokakasvatus 1920-luvulla
Lapsuuden klassikoihin kuuluvassa Jörö-Jukka kuvakirjassa on loistava esimerkki pelottelun kautta kasvattamisesta. Sitä voisi melkein sanoa uhkailuksi. Ainakin Velli-Vilhon tarina on koomisuudessaan nojaa uhkailun voimaan. Muistan, kuinka tarina oli yksi lemppareistani, koska se on karuudessaan hauska. Varsinkin runossa toistuva Vilhon repliikki saa nykylapsetkin nauramaan ja toistamaan sitä. "Nyt velliä en syö, en en! En velliä nyt… Continue reading Ruokakasvatus 1920-luvulla
10 keinoa lisätä lasten kasvisten syöntiä
Lapsen ruokavalion laajentaminen on haaste monelle vanhemmalle. Erityisesti allergisten lasten pitkä lista vältettävistä ruoka-aineista johtaa helposti siihen, että monipuolinen kasvisten syönti on vähäistä. Yleensä lapsen kasvaessa lista kuitenkin lyhenee tai poistuu kokonaan. Vie aikaa tottua uuteen makumaailmaan eikä kasviksista heti tule luonnollinen osa ruokavaliota. Lapsena opitut makutottumukset voivat vaikuttaa vielä aikuisiälläkin, ja ruokavalio jäädä helposti… Continue reading 10 keinoa lisätä lasten kasvisten syöntiä
Syö nyt edes jotakin
Yhteinen ruokahetki on parhaimmillaan sosiaalinen, mukava yhdessäolon hetki. Keittiönpöydän ääreen kerääntyy lapsen ensimmäinen yhteisö, jonka aktiivinen jäsen hän saa olla. Sen, että lapsi syö, ei tulisi olla joukkoon pääsemisen tai yhdessäolon edellytys. ”Jos et syö, niin poistu pöydästä” – voi olla huono sääntö, jos haluaa lapsen nauttivan ruokahetken sosiaalisesta puolesta. Ruoka ei pääsääntöisesti ole vain… Continue reading Syö nyt edes jotakin