Lasten huiputtaminen

Jokin aika sitten näin lehdessä mainoksen valmiista tomaattikastikkeesta (kts. kuva alla). Mainos oli käsittämätön. Minua pohdituttaa yhä, lisääkö se oikeasti myyntiä? Ajattelevatko vanhemmat todella samanlailla kuin mainoksen tekijät luulottelevat? Voi olla, että ylitulkitsen. Luen kuitenkin kuvan viestin näin: Lapset eivät syö riittävästi kasviksia. (Tämä on totta väestötasolla) Se johtuu siitä, että lapset eivät halua syödä … Continue reading Lasten huiputtaminen

LOPETA ruualla palkitseminen NYT

On hyvin ymmärrettävää, että haluaisimme lasten oppivan nopeasti maistamaan ja syömään (paljon). On kuitenkin niin, että paras tapa on antaa lapsen edetä omassa tahdissaan. On helpottavaa hyväksyä tämä. Silloin voi jättää pois kommentit ”voi kun sä söit niin vähän” tai ”saat leivän vasta kun oot maistanut ruokaa”. Lapsi oppii kyllä maistamaan, kun hyviä arkirutiineja toistetaan … Continue reading LOPETA ruualla palkitseminen NYT

Harrastamisen vaikeus

Harrastaminen on haastavaa – toki rutiini auttaa. Lasten liikunta- ja taideharrastaminen puhututtaa jatkuvasti. Harrastaminen lisää merkittävästi hyvinvointia. Sehän on hauskaa ja mielihyvän lähde. Mutta on se myös jatkuvaa taistelua ja omien rajojen ylittämistä.   Aloittaminen on pahinta. Meidän 5-vuotias meni sählykerhoon. Ensimmäisiä treenejä odotettiin innokkaana. Kaikki alkoi suht hyvin (jännityksen pystyi selvästi aistimaan), mutta loput … Continue reading Harrastamisen vaikeus

Mielikuvilla myyntiä − hyvinvoinnin kustannuksella

Kaduilla, kaupassa ja netissä voi jälleen nähdä kokista juovan joulupukin. Voi myös huomata kuinka kuntosalibisnes pidetään elossa kauppojen suklaakonvehtivalikoimalla.   Monikansalliset elintarviketeollisuuden yritykset tienaavat hyvin. Ja miksipäs ei – kun teollisuusmaissa joku huomaa rajoittaa heidän tuotteidensa menekkiä esimerkiksi verotuksen keinoin, niin sitten voi surutta siirtyä kasvattamaan markkina-alaa kehitysmaihin. Syntyy koko maailman pelastava tuote, Diet Coke … Continue reading Mielikuvilla myyntiä − hyvinvoinnin kustannuksella

”Syö tai itke ja syö”

Olen lapsena saanut valita em. kahdesta vaihtoehdosta. Vanhemmat tahtovat aina hyvää ja ruuan antaminen on yksi isoimmista hoivan ja rakkauden osoituksista. Siksi voi ottaa joskus liian koville, kun lapsi ei syökään – ota vastaan antamaasi huolenpitoa. Toisaalta turhauttaa, kun olet nähnyt paljon vaivaa valmistaaksesi ruuan ja sitä ei edes maisteta. Oli miten oli, lapsen syömistä … Continue reading ”Syö tai itke ja syö”

Tiedosta omat ennakkoluulosi − ennen kuin opetat ne lapselle

Minä en pidä kaikista ruuista. Tiettyjen asioiden ja ruokien suhteen olen kranttu. On jopa olemassa ruokia, joita en mielelläni maista, esimerkiksi silli ja tomaattimehu. Silti ymmärrän, että kaikki eivät ajattele samoin ja voin uskoa, että äidilleni silli uusien perunoiden kanssa on kesäherkku. Omat mieltymykseni eivät kuulu lapsille. Lapselle tulee antaa avoin mahdollisuus tutustua ruokamaailman ihmeellisyyksiin … Continue reading Tiedosta omat ennakkoluulosi − ennen kuin opetat ne lapselle

Suolistomikrobit motivoi monipuolisuuteen

Ulkoillessa lapseni alkoi kysellä siitä, miksi omenoita ja tomaattia saa syödä paljon. Tämän teeman ympärillä yleensä puhun kehon tarvitsemista rakennuspalikoista ja lapsentajuisesti mahassa olevien bakteerien ruokkimisesta. Yllätyksekseni kuitenkin sain vastattavakseni kysymyksen ”Ai, siksi kun ne on terveellisiä?”. No, näinhän se myös on. Seuraavaksi pohdin, missä yhteydessä 4-vuotias on kuullut terveellisyydestä, koska ei ainakaan kotona. Sana … Continue reading Suolistomikrobit motivoi monipuolisuuteen

Ahmiako kaikki yhdellä kertaa

Syöminen on kivaa ja ruoka hyvää. Hyvä ruoka vieläkin parempaa. Mutta määrä ei korvaa laatua – ennemminkin toisinpäin. Mopo voi karata käsistä, kun vietetään erityisiä hetkiä juhlaruuan kera tai syödään poikkeuksellisen herkullista ruokaa. Se on taito, että osaa nauttia ruuasta ja laadusta. Tärkeä oivallus on se, että suuri määrä ei lisää mielihyvää ja että syömisen … Continue reading Ahmiako kaikki yhdellä kertaa

Työn ilo – elämän suola

Tarkoitukseni ei ole puhua suolasta, vaikka siitäkin asiaa olisi. Runsas suolan saanti (10 g/päivä) nimittäin lisää kalsiumin eritystä virtsaan ja voi siten heikentää luustoa (Teucher ym. 2008). Eläminen mahdollisimman helposti ja vähällä vaivalla ovat toistuvia teemoja vastaanotolla, kun keskustellaan elintapojen muuttamisesta. Varsinkin silloin, kun puhutaan ruuanlaitosta ja ruuanvalinnasta. Itsekin tykkään arjessa tehdä helppoja nopeita ruokia. … Continue reading Työn ilo – elämän suola

Syö nyt edes jotakin

Yhteinen ruokahetki on parhaimmillaan sosiaalinen, mukava yhdessäolon hetki. Keittiönpöydän ääreen kerääntyy lapsen ensimmäinen yhteisö, jonka aktiivinen jäsen hän saa olla. Sen, että lapsi syö, ei tulisi olla joukkoon pääsemisen tai yhdessäolon edellytys. ”Jos et syö, niin poistu pöydästä” – voi olla huono sääntö, jos haluaa lapsen nauttivan ruokahetken sosiaalisesta puolesta. Ruoka ei pääsääntöisesti ole vain … Continue reading Syö nyt edes jotakin