On hyvin ymmärrettävää, että haluaisimme lasten oppivan nopeasti maistamaan ja syömään (paljon). On kuitenkin niin, että paras tapa on antaa lapsen edetä omassa tahdissaan. On helpottavaa hyväksyä tämä. Silloin voi jättää pois kommentit ”voi kun sä söit niin vähän” tai ”saat leivän vasta kun oot maistanut ruokaa”. Lapsi oppii kyllä maistamaan, kun hyviä arkirutiineja toistetaan ja hän saa hyviä malleja matkittavaksi. Se vain ei ole vanhemmalle aina niin palkitsevaa odottaa vuosien päästä näkyviä hyviä tuloksia, mutta johdonmukaisuus saa niitä aivan varmasti aikaan!
Pikkulapset ovat ihanteellinen asiakaskunta buffet-ravintolalle – lapsi on kaikkein eniten kiinnostunut ravintolan leikkipaikasta runsaan ruokatarjonnan sijaan. Lasta ei kannatakaan yrittää opettaa mättämään väkisin kohtuuttomia annoksia kyseisissä ravintoloissa. Anna lapsen toimia siten kuin haluaa. Jossain vaiheessa hän alkaa tarkkailemaan muita ja seuraa sinun tai kavereiden esimerkkiä.
Harrastuksissa käyminen voi aiheuttaa vanhemmalle päänvaivaa, kun lapsi ei halua osallistua. Kerran liikuntasalin ulkopuolella äiti kertoi, että saa lapsen käymään harrastuksessa jätskin kannustamana. Tässä perheessä sisarukset olivat samassa ryhmässä ja yleensä toinen sisaruksista saa jätskin, koska myös osallistuu aktiivisesti. Toinen sisarus useimmiten istui salin reunalla ja koki itsensä vielä pahemmin epäonnistujaksi, kun jäi vielä ilman jätskiä. Ymmärrän, että aihe on vaikea ja vanhempi kokee, ettei hänellä ole keinoja. Toki vanhemmat haluavat vain hyvää.
Seuratoiminnassakin taidetaan jakaa lapsille jätskipalkintoja pelin jälkeen.
Olen toivonut lapseni oppivan laittamaan autossa turvavyön itse kiinni. Lupasin, että jos hän laittaa sen itse kiinni ja perille tultaessa tulee itse autosta ulos, ostan hänelle ilmapallon. Aineellinen palkinto on harvoin käytettynä voimakas motivaattori. Lapsi onnistui turvavyön käytössä. Nyt tiedän, että hän osaa tehdä sen ja pääsääntöisesti ei vaan viitsi.
Tultiin joku aika sitten ulkoa sisälle ja kerroin, että syödään välipalaksi appelsiinia ja jätskit. Esikoinen tokaisi heti veljelleen: ”Jos et syö appelsiinia et saa jätskiä”. Pohdin hetken, miten asia yhtäkkiä kääntyi hänen mielessään tällaiseen asetelmaan. Ympäristö ja päiväkoti tuntuu ruokkivan tällaista ehdollistamista. No, itse nauroin räkäsesti ja tokaisin: ”Ei, vaan silloin mää saan syödä sun appelsiinin!” Ja lähdimme rennolle välipalalle.
Ruokatunnetaidot
Syömisellä on monia merkityksiä: ravinto, kulttuuri, sosiaalinen side, nautinto jne. Toisaalta syömisen ei pidä olla mikään iso juttu. Lapsen on hyvä huomata ruoan rajallinen merkitys.
Lapsen kyky säädellä syömistä vähenee, kun vanhemmat käyttävät ruokaa palkintona. Vähentynyt syömisen säätelyn kyky voi lisätä tunnesyömistä ja ylensyöntiä. Lapsia tulisi opettaa syömisen säätelyä ruokatarjonnan keskellä, huomaamaan kehon nälkä ja kylläisyys. Siten voidaan ennaltaehkäistä häiriintynyttä syömistä ja ylipainoa. (Powell ym. 2017.)
Lapsen stressi ja kehnot tunteiden säätelyn taidot voivat johtaa syömispulmiin tai ylipainoon. Hyvinvoinnin perustaitoja ovat tunteiden kanssa toimeen tuleminen löytämällä rakentavia tapoja niiden käsittelyyn.
Osoita rakkautta, katso lastasi. Anna huomiosi, kun hän ottaa kontaktia. Hän ei välttämättä ole vastaanottavainen silloin, kun sinulla olisi parempi hetki. Lapsen tulee kokea sinussa turvaa ja välittämistä. Antoisat ihmissuhteet auttavat pitkälle. Lapsen itsetunto kasvaa − hän tietää olevansa hyvä. Vähitellen hän oppii luottamaan itseensä, mikä myöhemmin auttaa itsenäistymään. Mikä tärkeintä: hän tietää olevansa sen arvoinen, että pitää huolta itsestään.
TAPOJA PALKITA LASTA:
– Soita puhelimesta hauska kappale eli ”maalilaulu” onnistumisesta.
– HURRAA! -huuto
– Auta lasta huomaamaan miten hyvältä tekeminen ja onnistuminen tuntuu. Tunne kannustaa jatkamaan.
– Osoita hellyyttä – silitä, anna pusu tai heitä lapsi ilmaan.
– Kiitä lasta hänen ponnisteluistaan.
– Anna lapsen valita lautapeli ja pelaa se hänen kanssaan.
– Lausu leikkiloru lapselle (esim. Keisari kiertää kartanoa).
– Kehu lasta ja iloitkaa tapahtuneesta yhdessä.
– Laula lapselle laululeikki (esim. Konkkis).
– Anna positiivista palautetta.
– Osta ilmapallo ja askartele sanomalehdestä rullaamalla mailat.
Lähde:
Powell EM, Frankel LA, Hernandez DC. The mediating role of child self-regulation of eating in the relationship between parental use of food as a reward and child emotional overeating. Appetite. 2017;113:78-83.
Hetki Ruualle 