Lasten huiputtaminen

Jokin aika sitten näin lehdessä mainoksen valmiista tomaattikastikkeesta (kts. kuva alla). Mainos oli käsittämätön. Minua pohdituttaa yhä, lisääkö se oikeasti myyntiä? Ajattelevatko vanhemmat todella samanlailla kuin mainoksen tekijät luulottelevat? Voi olla, että ylitulkitsen. Luen kuitenkin kuvan viestin näin: Lapset eivät syö riittävästi kasviksia. (Tämä on totta väestötasolla) Se johtuu siitä, että lapset eivät halua syödä … Continue reading Lasten huiputtaminen

LOPETA ruualla palkitseminen NYT

On hyvin ymmärrettävää, että haluaisimme lasten oppivan nopeasti maistamaan ja syömään (paljon). On kuitenkin niin, että paras tapa on antaa lapsen edetä omassa tahdissaan. On helpottavaa hyväksyä tämä. Silloin voi jättää pois kommentit ”voi kun sä söit niin vähän” tai ”saat leivän vasta kun oot maistanut ruokaa”. Lapsi oppii kyllä maistamaan, kun hyviä arkirutiineja toistetaan … Continue reading LOPETA ruualla palkitseminen NYT

Tiedosta omat ennakkoluulosi − ennen kuin opetat ne lapselle

Minä en pidä kaikista ruuista. Tiettyjen asioiden ja ruokien suhteen olen kranttu. On jopa olemassa ruokia, joita en mielelläni maista, esimerkiksi silli ja tomaattimehu. Silti ymmärrän, että kaikki eivät ajattele samoin ja voin uskoa, että äidilleni silli uusien perunoiden kanssa on kesäherkku. Omat mieltymykseni eivät kuulu lapsille. Lapselle tulee antaa avoin mahdollisuus tutustua ruokamaailman ihmeellisyyksiin … Continue reading Tiedosta omat ennakkoluulosi − ennen kuin opetat ne lapselle

Ahmiako kaikki yhdellä kertaa

Syöminen on kivaa ja ruoka hyvää. Hyvä ruoka vieläkin parempaa. Mutta määrä ei korvaa laatua – ennemminkin toisinpäin. Mopo voi karata käsistä, kun vietetään erityisiä hetkiä juhlaruuan kera tai syödään poikkeuksellisen herkullista ruokaa. Se on taito, että osaa nauttia ruuasta ja laadusta. Tärkeä oivallus on se, että suuri määrä ei lisää mielihyvää ja että syömisen … Continue reading Ahmiako kaikki yhdellä kertaa

Tuuppaus – hyviä valintoja tukeva ympäristö

Perinteisesti väestön terveyden kohentamiseen tähtäävät interventiot, kuten myös ruokakasvatus ovat painottuneet tiedon jakamiseen ja parempien toimintatapojen opettamiseen. Edellä mainitut keinot ovat vaikuttavia lisäämään ihmisten tietoisuutta hyvinvointia lisäävistä ruokailutottumuksista, mutta ne eivät useinkaan ole yksinään kyllin tehokkaita muuttamaan terveyskäyttäytymistä ja elintapoja ainakaan pitkäkestoisesti (Bucher ym. 2016). Päivittäiset tavat ja ruokavalinnat ovat seurausta päätöksistä ja toimista jotka … Continue reading Tuuppaus – hyviä valintoja tukeva ympäristö

EI SUN OO PAKKO SYÖDÄ

Miten vapauttava lause! Se antaa lapselle vapauden valita itse, saada omakohtaisia kokemuksia ja paradoksaalisesti voi antaa motivaatiota jatkaa yrittämistä tai kokeilla. Vanhemman se toisinaan vapauttaa lapsen hallitsemisesta tai liialta kontrollilta. Toki pitää olla rajat. Elämässä on myös asioita, joita on pakko tehdä. Mutta niitä ei juurikaan ole ruokapöydässä. Ja jos ei millään halua istua ruokapöydässä … Continue reading EI SUN OO PAKKO SYÖDÄ

Työn ilo – elämän suola

Tarkoitukseni ei ole puhua suolasta, vaikka siitäkin asiaa olisi. Runsas suolan saanti (10 g/päivä) nimittäin lisää kalsiumin eritystä virtsaan ja voi siten heikentää luustoa (Teucher ym. 2008). Eläminen mahdollisimman helposti ja vähällä vaivalla ovat toistuvia teemoja vastaanotolla, kun keskustellaan elintapojen muuttamisesta. Varsinkin silloin, kun puhutaan ruuanlaitosta ja ruuanvalinnasta. Itsekin tykkään arjessa tehdä helppoja nopeita ruokia. … Continue reading Työn ilo – elämän suola

SYÖMISEN TAITO

Hyvään syömiseen sisältyy monenlaisia tekijöitä. Pelkkä ruokalautasen sisältö ei kerro millä asenteella ollaan syömässä. Syömisen taito (Eating Competence) on mitattavissa oleva ominaisuus ja nimensä mukaisesti taito, jonka kuka vain voi oppia. Suomessa vajaalla 60 % koululaisista on tämä taito (Tilles-Tirkkonen ym. 2015). Vanhemmat usein intuitiivisesti opettavat syömisen taidon lapsilleen omalla esimerkillään. Toisaalta vanhemman hyväntahtoinen pyrkimys … Continue reading SYÖMISEN TAITO

Syö nyt edes jotakin

Yhteinen ruokahetki on parhaimmillaan sosiaalinen, mukava yhdessäolon hetki. Keittiönpöydän ääreen kerääntyy lapsen ensimmäinen yhteisö, jonka aktiivinen jäsen hän saa olla. Sen, että lapsi syö, ei tulisi olla joukkoon pääsemisen tai yhdessäolon edellytys. ”Jos et syö, niin poistu pöydästä” – voi olla huono sääntö, jos haluaa lapsen nauttivan ruokahetken sosiaalisesta puolesta. Ruoka ei pääsääntöisesti ole vain … Continue reading Syö nyt edes jotakin

Ruokahetkien yhteiset toimintatavat

Lapsiperheessä vanhempien tulee puhua, puhua ja puhua keskenään. Kukaan ei lue toisen ajatuksia vaikka toki pienillä eleillä voidaan viestiä. Eleitä vain voi tulkita monella eri tavalla. Jotta lapsi ei pääse tilanteen herraksi, joka vetää vanhempia narusta asiassa jos toisessakin, on vanhemmilla oltava yhteiset toimintatavat. Muuten ruokakasvatuksesta tulee hankalaa ja kovin ristiriitaiset viestit voivat hämmentää lasta. … Continue reading Ruokahetkien yhteiset toimintatavat