EI SUN OO PAKKO SYÖDÄ

Miten vapauttava lause! Se antaa lapselle vapauden valita itse, saada omakohtaisia kokemuksia ja paradoksaalisesti voi antaa motivaatiota jatkaa yrittämistä tai kokeilla. Vanhemman se toisinaan vapauttaa lapsen hallitsemisesta tai liialta kontrollilta. Toki pitää olla rajat. Elämässä on myös asioita, joita on pakko tehdä. Mutta niitä ei juurikaan ole ruokapöydässä. Ja jos ei millään halua istua ruokapöydässä … Continue reading EI SUN OO PAKKO SYÖDÄ

SYÖMISEN TAITO

Hyvään syömiseen sisältyy monenlaisia tekijöitä. Pelkkä ruokalautasen sisältö ei kerro millä asenteella ollaan syömässä. Syömisen taito (Eating Competence) on mitattavissa oleva ominaisuus ja nimensä mukaisesti taito, jonka kuka vain voi oppia. Suomessa vajaalla 60 % koululaisista on tämä taito (Tilles-Tirkkonen ym. 2015). Vanhemmat usein intuitiivisesti opettavat syömisen taidon lapsilleen omalla esimerkillään. Toisaalta vanhemman hyväntahtoinen pyrkimys … Continue reading SYÖMISEN TAITO

Syö nyt edes jotakin

Yhteinen ruokahetki on parhaimmillaan sosiaalinen, mukava yhdessäolon hetki. Keittiönpöydän ääreen kerääntyy lapsen ensimmäinen yhteisö, jonka aktiivinen jäsen hän saa olla. Sen, että lapsi syö, ei tulisi olla joukkoon pääsemisen tai yhdessäolon edellytys. ”Jos et syö, niin poistu pöydästä” – voi olla huono sääntö, jos haluaa lapsen nauttivan ruokahetken sosiaalisesta puolesta. Ruoka ei pääsääntöisesti ole vain … Continue reading Syö nyt edes jotakin

Ruokahetkien yhteiset toimintatavat

Lapsiperheessä vanhempien tulee puhua, puhua ja puhua keskenään. Kukaan ei lue toisen ajatuksia vaikka toki pienillä eleillä voidaan viestiä. Eleitä vain voi tulkita monella eri tavalla. Jotta lapsi ei pääse tilanteen herraksi, joka vetää vanhempia narusta asiassa jos toisessakin, on vanhemmilla oltava yhteiset toimintatavat. Muuten ruokakasvatuksesta tulee hankalaa ja kovin ristiriitaiset viestit voivat hämmentää lasta. … Continue reading Ruokahetkien yhteiset toimintatavat