Hyvään syömiseen sisältyy monenlaisia tekijöitä. Pelkkä ruokalautasen sisältö ei kerro millä asenteella ollaan syömässä. Syömisen taito (Eating Competence) on mitattavissa oleva ominaisuus ja nimensä mukaisesti taito, jonka kuka vain voi oppia. Suomessa vajaalla 60 % koululaisista on tämä taito (Tilles-Tirkkonen ym. 2015). Vanhemmat usein intuitiivisesti opettavat syömisen taidon lapsilleen omalla esimerkillään. Toisaalta vanhemman hyväntahtoinen pyrkimys voi romuttaa taidon oppimisen. Yleisessä asenneilmapiirissä on kehitettävää, koska ruokapuhe on joskus kurjaakin kuunneltavaa. Saatikka se, kun omasta tai toisen kehosta puhutaan arvostellen tai negatiivisesti.
Syömisen taitoon kuuluu positiivinen, joustava ja rentoutunut asenne syömistä kohtaan ottaen huomioon myös nälän ja kylläisyyden tunteet. Maittavaa ja nautinnollista ruokaa syödään kunnon aterioilla riittävä määrä, säännöllisesti, syömiseen keskittyen ja perhe-aterioita suosien. Näiden periaatteiden omaksuminen ei ole vain mukavaa vaan hyödyt ovat merkittävät. Lapsi voi itseensä luottaen kokea olevansa tasapainossa mielihalujen, ruokavalintojen ja syödyn ruuan määrän kanssa. Syömisen taidon on todettu olevan yhteydessä normaalipainoisuuteen, painotyytyväisyyteen, vähäisempään syömishäiriökäyttäytymiseen, parempaan ruokavalion ja unen laatuun, fyysiseen aktiivisuuteen sekä alentuneeseen sydän- ja verisuonitautiriskiin.
Syömisen taito jaetaan neljään eri osa-alueeseen:
- Syömiseen ja ruuasta nauttimiseen liittyvät asenteet
Rento syöminen (ei hällä-väliä -asenne) edistää hyvinvointia. Ruokaan liittyvät säännöt ja välttämiseen pohjautuva ruokakasvatus estää lasta tutkimasta, mikä on lapsen luontainen tapa oppia. Säännöt vaikuttavat lapsiin erilailla – heistä voi tulla ehdottomia ja joustamattomia niitä noudattaessaan tai eivät noudata sääntöjä tai eivät jaksa noudattaa ja alkavat kapinoida sääntöjä vastaan. Ruuan valinta ja ateriarytmin ylläpitäminen on aikuisen tehtävä. Lapselle ei tule opettaa aikuisen töitä vaan aikuisen tulisi tukea lasta tekemään oman työnsä. Lasten työ on oppia syömään ruokaa, jota aikuiset syövät sekä syödä ruokaa tarvitsemansa määrän kasvaakseen, pysyäkseen energisinä ja terveinä.
”Tarjoa – älä rajoita. Etsi ruokaa – älä välttele sitä”
– Ellyn Satter
Muutama käytännön vinkki:
– Älä opeta tai anna mallia ruokien arvottamisesta.
– Puhu ruuista neutraalisti. Vältä puhumasta ruuan terveellisyydestä äläkä kerro lapselle kuinka monta annosta hänen tulisi syödä.
– Opeta lasta siihen, ettei ruualle tarvitse tehdä negatiivista leimaa. Ruoka voi olla aina jonkun suosikki tai inhokki. Erityisesti lapsen, joka ottaa mallia muista, on vaikea tuoda esiin positiivisia asioita sen jälkeen, kun aikuinen tai lapsi on tuonut esiin omat negatiiviset mielipiteensä.
– Säilytä rento ja positiivinen asenne syömistä kohtaan.
- Ruuan hyväksyntä, joka tukee ruokavalion monipuolisuutta
Lapsi oppii ruuan hyväksyntää kokemuksellisesti, kun hän näkee kuinka ruuan äärellä käyttäydytään. Ateriat ovat parhaimmillaan rentoja, rauhallisia ja mukavia.
Erilaisten ruokien hyväksyntää voi lisätä kun antaa lapsen syödä, tutkia tai käsitellä ruokaa. Uuden ruuan hyväksyntä vaatii 10-20 neutraalia maistamiskertaa. Neutraali maistamiskerta luodaan, kun ruokaa tarjotaan ilman minkäänlaista ulkoista painetta. Varmista lapselle, ettei hänen tarvitse syödä, maistaa tai edes nuolaista ruokaa. Lapsi voi tutustua ruokaan ensin muilla aisteillaan: näkö, kuulo, haju ja tunto. Lapsi voi olla halukkaampi maistamaan ruokaa, kun hänelle näyttää miten ruuan saa pois suusta tekemättä siitä suurempaa numeroa. Aina on oltava mahdollisuus sylkäistä ruoka pois esimerkiksi servettiin. Pakotettu ruuan nielaiseminen voi aikaansaada vahvan aversion eli vastenmielisyyden, kun taas epämiellyttävän ruuan sylkäiseminen ei luo aversiota.
Lapsen osallistaminen ruuan hankintaan, valmistuksen kautta kattamiseen kasvattaa ruuan arvostusta ja tutustuttaa uusiin ruokaelämyksiin. Ihanteellisinta on jos lapsi pääsee itse kasvattamaan ruokaa kotipuutarhassa tai syksyllä marja- tai sienimetsään. Lapsen on hyvä nähdä mistä ruoka tulee.
- Sisäisen säätelyn taito, joka varmistaa energiatasapainon
Sisäinen säätely tarkoittaa syömistä ruokahalun, nälän ja kylläisyyden tunteen mukaan. Perusajatus on, että asianmukaisesti tulkittuna kehon sisäiset viestit nälästä, ruokahalusta ja kylläisyydestä ovat luotettavia ja ne ohjaavat ruuan valintaa, energiatasapainoa ja kehon painoa. Jotta lapsi oppii syömään oikean määrän ruokaa, hänelle tulee tarjota nautinnollista ruokaa ennustettavina aikoina. Lisäksi lapsi saa syödä niin paljon tai vähän kutakin tarjolla olevaa ruokaa kuin hän itse haluaa. Tunnesyöminen eli syöminen erityisesti negatiivisiin tunteisiin ei ole nälän ja kylläisyyden mukaan syömistä. Ruualla palkitseminen tai rankaiseminen ohjaa lasta tunnesyömiseen.
Myönteinen kehonkuva auttaa luottamaan kehon viesteihin ja syömään niiden vuoksi. Tämä on yksi syy, minkä vuoksi itsetunto ja kehonkuva vaikuttavat syömiskäyttäytymiseen. Myös kun rakastamme itseämme (eikä se tarkoita omahyväisyyttä), haluamme antaa itsellemme hyviä asioita ja pitää huolta itsestämme. Tämä tukee ruuan valintaa ja auttaa toimimaan omien arvojen mukaisesti. Myönteiseen kehonkuvaan sisältyy oman kehon lisäksi myös toisten kehon muotojen ja kokojen hyväksyminen. Lapset luontaisesti mukautuvat toistensa erilaisuuteen, kunhan aikuiset eivät anna mallia arvostelusta tai negatiivisesta vertailusta. Ketään ei tule leimata esim. lihavaksi. Eri ominaisuuksia voi tarkastella, mutta niissä ei ole väärää eikä oikeaa.
Jos lasta on pakotettu syömään enemmän kuin haluaisi, hän voi menettää kiinnostuksensa ruokaa kohtaan ja aina tilaisuuden tullen syö liian vähän. Tällaiselle lapselle pitää selkeästi kertoa, ettei hänen ole pakko syödä. Myös voi pyrkiä tunnistaa tekijöitä, jotka saavat lapsen menettämään kiinnostuksensa ruokaa. Aikuisen tai muiden lasten ei tulisi houkutella syömään eikä häntä pidä pakottaa ottamaan lautaselleen ruokaa, jota ei halua syödä.
Toisaalta jos lapsen ruuan määrää on rajoitettu määrällisesti tai laadullisesti (tämä voi johtua myös taloudellisistä syistä), hänestä voi tulla erityisen kiinnostunut ruuasta ja ylensyö mielellään. Tämän lapsen pitää tietää ennen ruokailua, että hän saa aterialla syödä niin paljon kuin jaksaa. Ympäristötekijöistä voi pyrkiä tunnistamaan tekijöitä, jotka antavat lapselle viestin ettei odotettua ruokaa anneta.
- Taito ja voimavarat ruuan valintaan, valmistamiseen, aterian kokoamiseen ja ateriarytmistä huolehtimiseen
Kaikenikäiset lapset oppivat säännöllisen ateriarytmin, kun aterioita ja välipaloja tarjotaan säännöllisesti ja ennustettavasti. Napostelu aterioiden välillä tai pitkin päivää häiritsee nälän ja kylläisyyden tunnistamista eikä ruoka maistu kunnon aterioilla. Vaikka lapsi voi olla mukana ruuanvalmistuksessa ja -hankinnassa, tämä ei yksinomaisesti ole lapsen tehtävä. Ateriasuunnittelun, ruuan valinnan ja valmistamisen taitoja opetetaan lapselle ja nuorelle vähitellen. Opetettavia asioita ovat kyky suunnitella kiireisiinkin päiviin omat ajat syömiselle, oppia ruokahygienia ja ruuan oikea säilytys, suunnitella, ostaa ja valmistaa monipuolisia aterioita.
Arki on aina sovellusta ja sen pyöritys vie voimavaroja. Itselleen pitää olla armollinen ja on hyvä muistaa, että itseään ja omaa arkea ei voi muuttaa hetkessä. Jos omissa toimintatavoissa on kehityskohteita, kannattaa asettaa pieniä pysyviä muutostavoitteita. Syömisen taidossakin asenne paljolti ratkaisee ja nimenomaan rentous on tärkeää. Rennolla asenteella ei voi olla kovin pettynyt itseensä ja muihin.
Lähteet:
Lohse B. The Satter Eating Competence Inventory for Low-income persons is a valid measure of eating competence for persons of higher socioeconomic position. Appetite 2015;87:223-228.
Satter E. Secrets of feeding a healthy family: How to eat, how to raise good eaters, how to cook. Kelcy Press: Madison Wisconsin 2008.
Tilles-Tirkkonen T, Nuutinen O, Suominen S, Liukkonen J, Poutanen K, Karhunen L. Preliminary finnish measures of eating competence suggest association with health-promoting eating patterns and related psychobehavioral factors in 10-17 year old adolescents. Nutrients 2015;21:3828-3846.
Hetki Ruualle 