Harrastamisen vaikeus

Harrastaminen on haastavaa – toki rutiini auttaa. Lasten liikunta- ja taideharrastaminen puhututtaa jatkuvasti. Harrastaminen lisää merkittävästi hyvinvointia. Sehän on hauskaa ja mielihyvän lähde. Mutta on se myös jatkuvaa taistelua ja omien rajojen ylittämistä.   Aloittaminen on pahinta. Meidän 5-vuotias meni sählykerhoon. Ensimmäisiä treenejä odotettiin innokkaana. Kaikki alkoi suht hyvin (jännityksen pystyi selvästi aistimaan), mutta loput … Continue reading Harrastamisen vaikeus

Mielikuvilla myyntiä − hyvinvoinnin kustannuksella

Kaduilla, kaupassa ja netissä voi jälleen nähdä kokista juovan joulupukin. Voi myös huomata kuinka kuntosalibisnes pidetään elossa kauppojen suklaakonvehtivalikoimalla.   Monikansalliset elintarviketeollisuuden yritykset tienaavat hyvin. Ja miksipäs ei – kun teollisuusmaissa joku huomaa rajoittaa heidän tuotteidensa menekkiä esimerkiksi verotuksen keinoin, niin sitten voi surutta siirtyä kasvattamaan markkina-alaa kehitysmaihin. Syntyy koko maailman pelastava tuote, Diet Coke … Continue reading Mielikuvilla myyntiä − hyvinvoinnin kustannuksella

”Syö tai itke ja syö”

Olen lapsena saanut valita em. kahdesta vaihtoehdosta. Vanhemmat tahtovat aina hyvää ja ruuan antaminen on yksi isoimmista hoivan ja rakkauden osoituksista. Siksi voi ottaa joskus liian koville, kun lapsi ei syökään – ota vastaan antamaasi huolenpitoa. Toisaalta turhauttaa, kun olet nähnyt paljon vaivaa valmistaaksesi ruuan ja sitä ei edes maisteta. Oli miten oli, lapsen syömistä … Continue reading ”Syö tai itke ja syö”

Tiedosta omat ennakkoluulosi − ennen kuin opetat ne lapselle

Minä en pidä kaikista ruuista. Tiettyjen asioiden ja ruokien suhteen olen kranttu. On jopa olemassa ruokia, joita en mielelläni maista, esimerkiksi silli ja tomaattimehu. Silti ymmärrän, että kaikki eivät ajattele samoin ja voin uskoa, että äidilleni silli uusien perunoiden kanssa on kesäherkku. Omat mieltymykseni eivät kuulu lapsille. Lapselle tulee antaa avoin mahdollisuus tutustua ruokamaailman ihmeellisyyksiin … Continue reading Tiedosta omat ennakkoluulosi − ennen kuin opetat ne lapselle

Suolistomikrobit motivoi monipuolisuuteen

Ulkoillessa lapseni alkoi kysellä siitä, miksi omenoita ja tomaattia saa syödä paljon. Tämän teeman ympärillä yleensä puhun kehon tarvitsemista rakennuspalikoista ja lapsentajuisesti mahassa olevien bakteerien ruokkimisesta. Yllätyksekseni kuitenkin sain vastattavakseni kysymyksen ”Ai, siksi kun ne on terveellisiä?”. No, näinhän se myös on. Seuraavaksi pohdin, missä yhteydessä 4-vuotias on kuullut terveellisyydestä, koska ei ainakaan kotona. Sana … Continue reading Suolistomikrobit motivoi monipuolisuuteen

Ei salaattia tarvitse tehdä

On ihailtavaa, miten monissa perheissä lämpimään ateriaan kuuluu aivan itsestään selvästi vihersalaatti. Itse nautin suunnattomasti lounasravintoloiden monipuolisista salaattipöydistä. Kun keskustellaan kasvisten syömisestä, jotkut voivat ymmärtää sen tarkoittavan sekasalaatin syömistä. Nämä kaksi asiaa eivät kuitenkaan ole sama asia, vaikka toki rinnakkaisia. Lapsille voi olla haasteellista syödä perinteistä sekoitettua salaattia. Kummallinen värisekoitus, jossa maut sekoittuvat toisiinsa. Lapsen … Continue reading Ei salaattia tarvitse tehdä

KIRJA-ARVIO: Naperosta nautiskelijaksi

Tänä vuonna sormiruokailun reseptikirjarepertuaari sai täydennystä kahdella uudella kirjalla: Simppeliä sormiruokailua (Marjut Ollila) ja Naperosta nautiskelijaksi (Anni Lehti, Anja Mahrenholz ja Minna Vauhkonen). Minun oli tietysti pakko saada nähtäväksi edes toinen niistä ja Naperosta nautiskelijaksi lähti tilaukseen. Kirja on visuaalisesti tyylikäs, kaunis ja jopa romanttinen. Pitsiä ei ole säästelty myöskään sivuille ripoteltujen kauniiden runojen muodossa. … Continue reading KIRJA-ARVIO: Naperosta nautiskelijaksi

Ahmiako kaikki yhdellä kertaa

Syöminen on kivaa ja ruoka hyvää. Hyvä ruoka vieläkin parempaa. Mutta määrä ei korvaa laatua – ennemminkin toisinpäin. Mopo voi karata käsistä, kun vietetään erityisiä hetkiä juhlaruuan kera tai syödään poikkeuksellisen herkullista ruokaa. Se on taito, että osaa nauttia ruuasta ja laadusta. Tärkeä oivallus on se, että suuri määrä ei lisää mielihyvää ja että syömisen … Continue reading Ahmiako kaikki yhdellä kertaa

Ruokakasvatus 1920-luvulla

Lapsuuden klassikoihin kuuluvassa Jörö-Jukka kuvakirjassa on loistava esimerkki pelottelun kautta kasvattamisesta. Sitä voisi melkein sanoa uhkailuksi. Ainakin Velli-Vilhon tarina on koomisuudessaan nojaa uhkailun voimaan. Muistan, kuinka tarina oli yksi lemppareistani, koska se on karuudessaan hauska. Varsinkin runossa toistuva Vilhon repliikki saa nykylapsetkin nauramaan ja toistamaan sitä. "Nyt velliä en syö, en en! En velliä nyt … Continue reading Ruokakasvatus 1920-luvulla

Lempeää tuuppausta ruuan parissa

Tuuppaus = tee hyvästä asiasta houkutteleva/haluttava/helppo Miten saisi luotua lapselle hyvän suhteen ruokaan? Miten hyvistä ruokavalinnoista saisi houkuttelevan? Hyvinvointiin ohjaava tuuppaus on huomaamattakin monessa perheessä arkipäivää. On hyvä muistaa, että tuuppauksessa aivan keskeistä on antaa valinnan vapaus! Siten vain voi vahvistaa lapsen sisäistä, kestävää motivaatiota. Pakottaminen tai lahjonta antaa vain hetkellistä motivaatiota, mutta ei edesauta … Continue reading Lempeää tuuppausta ruuan parissa