Ruokahetkien yhteiset toimintatavat

Lapsiperheessä vanhempien tulee puhua, puhua ja puhua keskenään. Kukaan ei lue toisen ajatuksia vaikka toki pienillä eleillä voidaan viestiä. Eleitä vain voi tulkita monella eri tavalla.

Jotta lapsi ei pääse tilanteen herraksi, joka vetää vanhempia narusta asiassa jos toisessakin, on vanhemmilla oltava yhteiset toimintatavat. Muuten ruokakasvatuksesta tulee hankalaa ja kovin ristiriitaiset viestit voivat hämmentää lasta.

Keskusteltavia aiheita on lukuisia. Niistä muutamia esimerkkejä voisi olla:

  • Käytetäänkö ruokaa uhkailun tai lahjonnan välineenä?

”Jos et syö lautasta tyhjäksi et saa jälkiruokaa!” Tällaisen toimintaperiaatteen avulla yritetään saada lasta syömään enemmän pääruokia. Kuitenkin tulos on vastakkainen: lapsi oppii haluamaan enemmän jälkiruokaa kuin pääruokaa, koska aikuinen jo itse arvottaa sen olevan tyydyttävä palkinto inhottavan pääruuan suorittamisesta.

  • Miten ruuasta puhutaan ruokaillessa ja muutenkin?

”Tuosta sä et tykkää” ja ”yyyh minkä näköistä, äiti on taas kokannu”. Aikuiselta voi vahingossakin päästä kaikennäköistä lentävää lausetta. On hyvä antaa lapselle vapaus luoda oma mielipide ruuasta, aina uudelleen ja uudelleen samastakin ruuasta. Aikuisen tehtävänä ei ole määrittää mistä lapsi tykkää. Toisen mielipiteeseen on helpompi yhtyä ja siksi kannattaa aina etsiä positiivisia asioita. Aikuinenkin oppii jatkuvasti ruuasta ja lapsi saa siten mallin kuinka erikoisiin tai uusiin asioihin reagoidaan. Jos ei ole mitään hyvää sanottavaa, on hyvä olla hiljaa ja palautettakin voi antaa rakentavasti.

  • Opetellaanko sanomaan kiitos, anteeksi, ole hyvä, saisinko jne. myös ruokapöydässä?

Kohteliaan käytöksen opettaminen lapselle ei aina ole kovin palkitsevaa tai helppoa, mutta se parantaa ilmapiiriä ja lisää perheenjäsenten kunnioitusta toisiaan kohtaan. Vanhempikaan ei ole kaikkien orja, jota saa käskyttää miten sattuu. Ja joskus oma apu on paras apu lapsellekin. Erilaisille rumille sanoille on hyvä antaa vastineita pelkän käytön kieltämisen sijaan, kuten sana tyhmä voidaan korvata sanalla höpsö.

  • Pitääkö lautanen syödä aina tyhjäksi?

Pakkosyöttö ei ole tarpeellista. Lapsen kehon nälkä- ja kylläisyysviestit ovat hyvin tarkat synnynnäisesti ja pysyvät sellaisina, jos niitä kuunnellaan. Toki lapsi voi oppia aina syömään itsensä ähkyyn tms. jos syödyn ruuan määrä säädellään ulkoapäin. Joskus vanhemman on vaikea luopua ruokapöydän kontrollista, etenkin siinä kuinka suuren annoksen ruokaa lapsen on syötävä. Rahallinen ja ekologinen menetys tähderuuan muodossa voi vanhemmasta myös tuntua pahalta. Lapsen hyvinvoinnin kannalta on kuitenkin parempi antaa lapsen päättää kuinka paljon hän syö. Sen sijaan, että käskee ”syö ruoka loppuun” voi ohjata lasta syömään niin paljon kuin jaksaa. ”Onko maha täynnä?”

Niin, ja kaikkea ei ole PAKKO maistaa. Joskus pelkkä haistaminenkin on mestarillinen suoritus, jolle voi taputtaa.

Jotta löydät yhdessä keskusteltavia asioita, voit pohtia omia syömistottumuksiasi. Mitä niistä haluat lapsesi oppivan? Voit jakaa paperin viivalla kahteen sarakkeeseen, joista toisen otsikoit ”Tuplaa” ja toisen ”Puolita”. Toisin sanoen, Tuplaa-sarakkeeseen tulee positiiviset asiat: mitä asioita syömistottumuksissasi voisit tehdä enemmän tai ylläpitää. Puolita-sarakkeeseen voit laittaa kehittämiskohteita: Mitä tapoja tulisi vähentää.

tuplaa-puolita-taulukko

Leave a Reply

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out /  Change )

Google photo

You are commenting using your Google account. Log Out /  Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out /  Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out /  Change )

Connecting to %s