Älä stressaa syökö lapsi vai ei. Älä ainakaan joulupöydässä. Mielestäni kaikkea ei ole pakko maistaa, mutta kaikki saa olla esillä silmien edessä. Nenää voi kurottaa hieman alemmas, jotta haistaa paremmin. Niin, ja tutustumiseen kuuluu luonnollisesti nimen kertominen, ja mistä mikäkin ruoka on tehty.
Jos lapsi ei edes maista lanttulaatikkoa tai savukalaa, SE EI HAITTAA! Perinteisessä joulupöydässä on paljon vahvoja, uusia makuja joihin tottuminen vie aikaa. Varsinkin kun kohtaaminen tapahtuu vain kerran vuodessa. Epäilyttäviin ruokiin tutustutaan ennen maistamista aivan muilla aisteilla. Joulu sisältää tuoksuja, värejä, muotoja, ääniä ja koostumuksia, jotka vähitellen alkavat tuntua tutuilta.
Älä suotta ole pettynyt lapseen jos hän ei syö kaikkea (tai siitä mitä hän syö). Osoita itse olevasi innoissasi uusista makuelämyksistä. Voit kertoa ääneen kuinka itse koet ruuat, jotka epäilyttävät lasta.
Hiljennä ruokahetkissä. Keskity nauttimaan.
Muista, että herkku ei tarkoita yksinomaan suklaata ja juustoja. Kaikki ruoka, josta nauttii, ON HERKKUA. Kerro se myös lapselle. Talven mandariinit ovat mitä makoisampia herkkuja. Tai pähkinät, joululimppu…
Joulun suklaan syöntiä ei tarvitse selitellä tai kauhistella. Poikkeuksellisen runsas nautiskelu on osa luonnollista elämää, eikä siihen tarvitse liittää morkkista tai ylisuurta hypetystä. Tosin on hyvä huomata, että usein laatu korvaa määrän. Eli pysähdy nautiskelemaan kaikilla aisteilla varsinkin herkkujen kanssa. Yhdessä voi toteuttaa konvehtirasian makuraadin, jossa maistetaan puolitettuja konvehteja, yhtä makua samaan aikaan porukalla. Monipuolinen ruuan ominaisuuksien kuvailu tuo nostetta hetkeen ja auttaa keskittymään makuelämykseen.
Överi on aina överi ja sen varmasti huomaa olossa. Tylsyydessään kohtuus myös tuntuu hyvältä.
Hetki Ruualle 