Lapsentahtinen sormiruokailu tai kiinteiden aloitus

Lapsentahtinen sormiruokailu on suosiota herättänyt tapa vieroittaa vauva rintamaidosta. Tieteen näkökulmasta siitä tiedetään kuitenkin vielä vähän, ja siksi terveysalan ammattilaiset ovat sen suhteen varovaisia. Tämä on johtanut siihen, että tietoa sormiruokailusta etsitään ja sitä löytyy henkilökohtaisista kokemuksista sekä käytännön tuomasta ymmärryksestä. ”Suusta suuhun” puhutulla viestillä on tapana muuttaa muotoaan ja siksi on hyvä palata siihen, mitä tämän hetken tietämyksellä sormiruokailusta voidaan oikeasti sanoa. Suurin osa tutkimuksesta on toteutettu Uudessa-Seelannissa. (Tämä julkaisu on perusteellisempi ja sen lukemiseen kuluu n. 15 minuuttia)

 

Ensimmäisten elinkuukausien aikana vauvan ravintona on rintamaito tai rintamaidonkorvike. Vauvan ollessa 4–6 kk:n ikäinen aloitetaan vähittäinen maidosta vieroittaminen ja kiinteiden lisäruokien tarjoaminen. Yleisimmin vauva siirtyy kiinteään ruokaan vanhempien syöttäessä soseruokaa lusikalla. Lapsentahtinen sormiruokailu (Baby-Led Weaning, BLW) on 2000-luvulla esiin noussut uudenlainen menetelmä, jonka avulla vauva vieroitetaan äidinmaidosta tai korvikkeesta ja vauva siirtyy syömään kiinteää ruokaa (taulukko 1).

 

Taulukko 1. Lapsentahtisen sormiruokailun pääperiaatteet.

Vauva osallistuu aterioille yhdessä muun perheen kanssa.
Vauvaa kannustetaan tutkimaan ruokaa, ja aluksi syödyn ruuan määrä on pieni.
Vauvaa ei syötetä, vaan hän syö alusta alkaen itse.
Tarjotun ruuan kappalekoko ja muoto ovat vauvalle helposti tartuttavassa muodossa.
Vauva määrää itse kiinteään ruokaan siirtymisen ajankohdan, kun syömiseen tarvittavat taidot ovat kehittyneet.
Vauva itse päättää mitä ja kuinka paljon hän syö.
Vauva saa aina pyytäessään rintamaitoa (tai korviketta) vuoden ikään asti.

 

Lapsentahtisessa sormiruokailussa vauvan annetaan syödä itsenäisesti 6 kk:n iästä lähtien. Käytännössä perhe toteuttaa lapsentahtista sormiruokailua, jos vanhempi syöttää vain noin 10%  kaikista ruuista vauvalle. Menetelmä pohjautuu tietoon, jonka mukaan vauvalla on luontainen kyky säädellä syömänsä ruuan määrää tarpeensa mukaan. Menetelmässä vanhemman vastuulla on tarjota monipuolista, vauvaikäiselle sopivaa ruokaa säännöllisin väliajoin. Vauva päättää mitä ja kuinka paljon hän syö. Näin lapsi saa tutustua kiinteisiin ruokiin omassa tahdissaan tutkimisen kautta, mikä on lapselle ominainen tapa oppia. Lapsentahtisessa sormiruokailussa vauva osallistuu aterioille muun perheen kanssa, ja tarjottavina ruokina suositaan perheen yhteisiä ruokia. Lapsentahtisen sormiruokailun voi aloittaa, kun vauva osaa tarttua esineisiin, vie niitä suuhunsa ja istuu ilman tukea (tai vähäisellä tuella) syöttötuolissa.

 

Korvikeruokinnan sijaan lapsentahtinen sormiruokailu kannustaa suosituksien mukaiseen täysimetykseen, joka ylläpitää lapsen kykyä säädellä syödyn ruuan määrää nälkä- ja kylläisyystuntemusten mukaisesti. Tähänastisen tutkimuksen perusteella menetelmän käyttö harjaannuttaa lapsen motorista kehitystä ja mahdollisesti vähentää syömiseen liittyviä pulmia sekä edesauttaa puheen kehitystä. On mahdollista, että ruokaan liittyvät ennakkoluulot vähenevät, ruokavalio monipuolistuu ja ruokavalion ravitsemuksellinen laatu paranee, kun lapsi tutustuu ruokaan omassa tahdissaan ja kaikkia aistejaan hyödyntäen. Lapsentahtisen sormiruokailun voitiin nähdä tukevan myös luontaista syömisen säätelyä ja edistävän näin painonhallintaa. Lapsentahtisen sormiruokailun ansiosta perhe voi ruokailla säännöllisesti yhtä aikaa. Perheateria lisää ruokailutilanteen miellyttävyyttä ja tarjoaa vauvalle mahdollisuuden mallioppimiseen.

 

child-1566470_960_720

 

On esitetty, että lapsentahtisen sormiruokailun edulliset vaikutukset selittyisivät sillä, että hyvin valikoitunut joukko vanhempia hyödyntää sitä. Joka tapauksessa perheen syömistottumukset tulisi olla hyvinvointia edistäviä, jotta sormiruokailu auttaisi vauvaa omaksumaan ne. Äitien ominaisuudet/persoonallisuus, hyvinvointi ja syömiskäyttäytyminen eroavat perinteistä vieroitusta toteuttavista äideistä. Lapsentahtisuutta toteuttavat äidit rajoittavat vähemmän syömistään eli suhtautuvat syömiseen joustavasti, ovat itsevarmempia, ulospäin suuntautuneempia (ekstroversio) ja vähemmän ahdistuneita. Äidin rajoittava syöminen on yhteydessä kontrolloivaan ja rajoittavaan ruokintatapaan (lapsen syödyn ruuan määrän tarkkailu), lyhyempään imetyksen kestoon ja aikaisempaan kiinteiden aloitukseen. Rajoittavan syömiskäyttäytymisen taustalla voi olla huoli omasta painosta tai ylipaino. Kontrolloinnin uskotaan edistävän lasta omaksumaan terveellisempi syömiskäyttäytyminen ja paino, mutta vaikutus on nähty päinvastaisena. Suurempi kontrollointi on yhteydessä lapsen ylensyömiseen ja ylipainoon (tähän voi osaltaan vaikuttaa myös perimä ja ympäristö). Perinteinen vieroitus mahdollistaa kontrollin ja syödyn ruuan määrän mittaamisen ja voi siksi tuntua turvallisemmalta ja kannattavammalta.

 

Lapsentahtinen sormiruokailu vaikuttaa lupaavalta menetelmältä niin lapsiperheen arjen sujuvuuden kuin vauvan kehityksen ja hyvinvoinninkin kannalta. Useissa tutkimuksissa menetelmä oli saanut pienten lasten äideiltä hyvää palautetta. Menetelmä oli koettu positiivisena ja toimivana menetelmänä. Sen sijaan terveydenhuollon ammattilaiset olivat huolissaan tukehtumisriskin lisääntymisestä sekä ruokavalion ravitsemuksellisesta riittävyydestä. On viitteitä siitä, että vauvan ruuan ravitsemuksellisessa laadussa on eroa, kun lapsentahtista sormiruokailua verrataan perinteiseen vieroitukseen (taulukko 2). Tämän hetkinen tieto sormiruokailun ravitsemuksellisesta laadusta on vain suuntaa antavaa. Kotiruuan on oltava vähäsuolaista (suolatonta), koska menetelmä kannustaa tarjoamaan vauvalle samaa ruokaa kuin mitä muu perhe syö. Huoli raudan riittävästä saannista herää siitä, että kiinteiden aloitus voi viivästyä ja usein sormiruokailijan tyypilliset kiinteät ruuat ovat pelkät hedelmät ja kasvikset. Energiansaannin riittävä saanti turvataan rintamaidolla, joka on merkittävä ravinnonlähde vielä vieroituksen alussa (noin 75 % koko energiansaannista ).

 

Taulukko 2. Ruuan ravitsemukselliset erot lapsentahtisessa sormiruokailussa perinteiseen vieroitukseen verrattuna.

HUOLENAIHE TÄMÄN HETKINEN NÄKEMYS
Liian vähäinen raudan saanti Lapsentahtisessa sormiruokailussa vauvat saa ruuasta puolet vähemmän rautaa kuin perinteisessä vieroituksessa. On huomattu, että lisäksi sinkin ja B12-vitamiinin saanti on hieman alhaisempaa.
Liian vähäinen energian saanti Energian saannissa ei ole merkittävää eroa menetelmien välillä.
Liian suuri suolan saanti Suolan saannissa ei ole merkittävää eroa menetelmien välillä.
Liian suuri sokerin saanti Sokerin saannissa ei ole merkittävää eroa menetelmien välillä.
Kasvun hidastuminen/alipaino Lapsentahtista sormiruokailua noudattavien joukossa on hieman enemmän alipainoisia vauvoja.
Liian suuri rasvan saanti Lapsentahtisessa sormiruokailussa hieman suurempi osa energiasta tulee rasvoista kuin perinteisessä vieroituksessa.
Liian suuri kovan rasvan saanti Lapsentahtisessa sormiruokailussa vauva saa hieman enemmän kovaa rasvaa kuin perinteisessä vieroituksessa.
Tukehtumisen riski Riski on olemassa molemmissa menetelmissä. Lapsentahtisessa sormiruokailussa kakominen on alussa yleisempää, mutta 8 kk iässä kakominen on perinteisessä vieroituksessa yleisempää.
Liian myöhäinen kiinteiden aloitus Kiinteiden ruokien aloitus on hyvin yksilöllistä, mutta on huomattu, että se tapahtuu korvikeruokituilla vauvoilla aikaisemmin kuin imetetyillä. Alle 4 kk ikäiselle täysiaikaiselle vauvalle ei tule antaa kiinteitä ja kiinteiden aloitusta ei tule lykätä yli 6 kk ikään.

 

Koska riittävän ravitsemuksen turvaaminen sormiruokailijalle on osin aiheellinen huoli, siksi lapsentahtisesta sormiruokailusta on kehitetty modifioitu muoto nimeltä lapsentahtinen kiinteiden aloitus (Baby-Led Introduction to SolidS, BLISS). BLISS on kehitetty moniammatillisesti ja kehitystyöryhmässä mukana on ollut lastenlääkäri ja puheterapeutti. Sen käytännön toteutus on sama kuin lapsentahtisessa sormiruokailussa ja lapsen annetaan syödä itsenäisesti perheaterioilla heti kiinteiden aloituksesta alkaen. Erona on se, että erityisesti tukehtumisriskiin, raudan ja energian liian vähäiseen saantiin on kiinnitetty huomiota ja niiden puitteissa luotu uusi toimintamalli. Mallin ainut haitta voi olla mahdollisesti liika proteiinin saanti.

 

Lapsentahtisen kiinteiden aloituksen (BLISS) keskeiset ominaisuudet:

  1. Tarjoa ruokaa, johon vauva voi tarttua ja syödä (eli seuraa lapsentahtisen sormiruokailun periaatteita).
  2. Tarjoa joka aterialla yksi ruoka-aine, jossa on korkea rautapitoisuus.
  3. Tarjoa joka aterialla yksi ruoka-aine, jossa on korkea energiapitoisuus.
  4. Tarjoa ruokaa, joka on valmistettu siten, että se huomioi vauvan kehitystason. Vältä tarjoamasta korkean tukehtumisriskin ruokia. Älä koskaan jätä lasta yksin ruuan kanssa.

 

RAUTAPITOISIA RUOKIA punainen liha, broileri, kala, täysjyvävilja, pavut, linssit, hummus, kikherneet, tofu (huomioi, että eläinperäinen hemirauta imeytyy elimistöön non-hemirautaa tehokkaammin)
ENERGIAPITOISIA RUOKIA avokado, banaani, bataatti, peruna jne. (ruuat joiden energiatiheys on enemmän kuin 1,5 kcal/g), EI esim. riisikakut, maissinaksut ja keittoliemet.
KORKEAN TUKEHTUMISRISKIN RUOKIA raaka omena (merkittävin tukehtumisen aiheuttaja!), raa’at kasvikset (esim. porkkana, salaatin lehti), sipsit, maissilastut, kokonaiset pähkinät, kuivatut hedelmät, kokonaisena tarjotut pyöreät kasvikset (kirsikka, viinirypäle, kirsikkatomaatti, marjat), herne, maissi, tikkarit ja karkit, kovat ruuat (ei muussaannu kun sitä painaa kielellä kitalakeen)

 

Sormiruokailun turvallisuus

Sormiruokailun on todettu olevan turvallista, kunhan turvallisuusohjeita noudatetaan. Vauvan suojarefleksi kakominen saattaa aluksi säikäyttää vanhemman, mutta se ei ole vaarallista, eikä myöskään merkki tukehtumisesta. Lapsen yskiessä ruokaansa, ruokapala siirtyy suun etuosaan kauemmas hengitysteistä. Tämä kakominen alkaa jo ennen kuin ruoka on edes lähellä hengitysteitä. Kakominen ei useinkaan häiritse vauvan ruokailua, vaan pureskelu voi jatkua. Vauvan on hyvä antaa yskiä itse.

Sormiruokailussa, kuten ruokailussa yleensäkin, tulee muistaa muutamia perusturvallisuusohjeita. Nämä liittyvät syömisasentoon sekä tarjottaviin ruokiin. Syödessä vauvan on istuttava pystyasennossa korkeintaan kevyesti tuettuna niin, että käsivarret ja kädet ovat vapaasti käytettävissä. Taaksepäin nojattaessa tukehtumisen riski on suurempi, koska vauva ei pysty hallitsemaan ruoan liikkumista suussaan. Pienien kovien ruokien, kuten pähkinöiden ja omenan antamista tulee välttää. Kirsikkatomaatit ja rypäleet tulee halkaista kahtia. Halkaistuna niitä on helpompi käsitellä, eivätkä ne jää kurkkuun. Oliiveista, kirsikoista ja kivellisistä hedelmistä on poistettava kivet. Tukehtumisriskin minimoimiseksi vauvan itsensä lisäksi kukaan muu (esim. vanhempi sisarus) ei saa laittaa ruokaa hänen suuhunsa. Vauvaa ei myöskään koskaan saa jättää yksin ruokailemaan.

 

TURVALLISUUSOHJEET SORMIRUOKAILUUN
  • Testaa itse ruoka ennen sen tarjoamista: ruoka on riittävän pehmeää kun se muussaantuu suussa kielellä painaen. Imeskeltävistä paloista (esim. lihasuikale) ei saa lohjeta irti isoja paloja imeskeltäessä.
  • Vältä sellaisten ruokien tarjoamista, jotka pureskeltaessa muodostavat tahmean ruokapalan.
  • Varmista, että tarjottavat palat ovat vähintään yhtä pitkiä kuin vauvan nyrkki. Pinsettiote kehittyy n. 9 kk iässä. Mitä pienempi vauva, sitä isompi palakoko.
  • Varmista, että vauva istuu syödessään pystyasennossa – EI koskaan taaksepäin nojaten.
  • Lapsen syödessä hänen seuranaan on aina oltava aikuinen.
  • Älä koskaan laita kokonaisia ruokia vauvan suuhun. Vauvan on itse laitettava ruoka suuhun omalla vauhdillaan ja kontrolloiden itse syömistään. Aikuinen voi pitää hankalasti tartuttavaa ruokaa vauvan kasvojen edessä, josta vauva itse voi halutessaan haukata palan.

 

Lähteet:

Brown A. Differencies in eating behavior, well-being and personality between mothers following baby-led vs. traditional weaning styles. Maternal and Child Nutrition 2016;12:826-837.

Cameron SL, Taylor RW, Heath A-LM. Development and pilot testing of baby-led introduction to solids – a version of baby-led weaning modified to address concerns about iron deficiency, growth faltering and choking. BMC Pediatrics 2015;15:99.

Daniels L, Heath A-LM, Williams SM, Cameron SL, Fleming EA, Taylor BJ, Wheeler BJ, Gibson RS, Taylor RW. Baby-led introduction to solids (BLISS) study: a randomized controlled trial of a baby-led approach to complementary feeding. BMC Pediatrics 2015;15:179.

Fangupo LJ, Heath A-LM, Williams SM, Erickson LW, Morison BJ, Fleming EA, Taylor BJ, Wheeler BJ, Taylor RW. A Baby-Led Approach to Eating Solids and Risk of Choking. Pediatrics 2016;138(4):e20160772.

Laitinen A. lapsentahtinen-sormiruokailu. Kandidaatin tutkielma: Itä-Suomen yliopisto 2014.

Morison BJ, Taylor RW, Haszard JJ, Schramm CJ, Erickson LW, Fangupo LJ, Fleming EA, Luciano A, Heath A-LM. How different are baby-led weaning and conventional complementary feeding? A cross-sectional study of infants aged 6-8 months. BMJ Open 2016;6:e010665.

bliss-pahkinankuoressa-englanniksi

 

 

 

 

2 thoughts on “Lapsentahtinen sormiruokailu tai kiinteiden aloitus

Leave a Reply

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out /  Change )

Google+ photo

You are commenting using your Google+ account. Log Out /  Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out /  Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out /  Change )

Connecting to %s