VAUVA OPPII SYÖDESSÄÄN SUUNTAITOJA Puheterapeutti Leena Raveikko

Lapsi opettelee suun alueen sensomotorisia taitoja syödessään. Siksi se, mitä lapsi syö ja miten hän syö, ei ole ollenkaan yhdentekevää. Syömisen tulisi lisäksi tuottaa meille kaikille, lapsille ja aikuisille, mielihyvää ja iloa. Siispä syömisilmapiiri ei ole lainkaan merkityksetön.

Vauva (0-6 kk) saa valtaosan ravinnostaan imemällä maitoa rinnasta tai pullosta. Terveellä vastasyntyneellä on valmiudet imemiseen, koska se tapahtuu automaattisten reaktioiden avulla. Muutaman ensimmäisen päivän sisällä syntymänsä jälkeen pieni ihmislapsi oivaltaa imemisen idean. Imemiseen hän käyttää pääasiassa kieltänsä, jonka avulla hän saa maidon maitolähteestä edestakaisella liikkeellä. Huulilla ei tässä vaiheessa ole suurta roolia, siksi maitoa voi hieman valuakin. Poskissa on mukavat rasvatyynyt, jotka tukevat imemistä. Sen vuoksi vauvat ovatkin niin ihania pulloposkia!

Neljän kuukauden iässä imemisreaktio on jo sammunut ja tilalle kehittyy tahdonalainen imeminen. Siinä kieli tekee ylösalaista liikettä suun sisällä ja vauva hyödyntää suuhunsa muodostuvaa ilmatyhjiötä. Puolivuotiaalla muksulla alkaa olla jo mukista juomisen valmiuksia. Kun hänelle tarjotaan pienestä mukista (esim. tuttipullon korkista) maitoa huulille, pystyy hän jo huulten ja poskien lihaksia hyväksikäyttäen hörppäämään mukista – ainakin pienen harjoittelun jälkeen. Eli näin pienenä voimme aloittaa jo mukiharjoittelun, nokkamukeja ei tarvita.

Vauvan  syömisessä tapahtuu suuri muutos, kun aloitetaan kiinteisiin ruokiin tutustuminen. Soseruokinta ei ole välttämätöntä vaan kiinteiden ruokien maistelun voi aloittaa sormiruuilla. Muksu maistelee aluksi lusikalla tarjottuja soseita imemisen mallilla, koska se on ainoa, joka hänellä on olemassa. Siksi ensilusikalliset aina työntyvät suusta ulos. Mutustelun malli kehittyy vasta, kun ruoka sisältää koostumukseltaan haasteita.  Tasainen hedelmä- ja kasvissose ei sitä tee, vaan haasteita saadaan karkeuttamalla ruokaa. Haarukalla tilsitty ruoka on jo hyvää mutustelun harjoittelemiseksi. Mutustelussa muksu hienontaa ruuan kielen ja suulaen välissä, kieli oppii liikkumaan sivusuunnassa ja tekemään pyöriviä liikkeitä suun sisällä.

baby-21167_1920

Pehmeät, helposti suussa hajoavat palaset ovat mainioita pureskelun harjoittelulle jo ennen kuin muksulla on yhtään hammasta. Hampaathan puhkeavat hyvin yksilöllisessä aikataulussa. Lapsen on helpoin tottua karkeaan mutusteltavaan ja pureskeltavaan ruokaan viimeistään 8 kk:n iässä. Myöhemmin, lapsen ollessa toisella vuodella, on se jo huomattavasti hankalampaa.

Muksu oppii jo kolmekuisena tarttumaan esineisiin ja viemään niitä suuhunsa tutkittavaksi. Suuhun ohjautuvat myös omat kädet. Suulla tutkiminen on erittäin tärkeä kehitysvaihe ja sitä muksu saakin mieluusti tehdä aina 1½ vuoden ikään saakka. Sen jälkeen muksu keksii esineille jo oikeatakin käyttöä. Miksi siis emme antaisi muksulle viimeistään puolivuotiaana jo sormiruokaa itse suuhun vietäväksi? Pieniä palasia poimiessaan hän harjoittelee pinsettiotetta, joka sekin on käden taitojen oppimiselle tärkeää. Viedessään itse suuhunsa kädessä pysyviä ruokapalasia hän pystyy itse säätelemään omaa valmiuttaan. Tässä hän hyödyntää lähes kaikkia aistejaan: näköä, tuntoa, hajua, makua.

Sormisyömisestä on enää pieni harppaus lusikan käyttöön. Senkin harjoitteluun muksulla on valmiudet jo alle 1-vuotiaana. Meistä vanhemmista on kiinni se, milloin sallimme harjoittelun alkavan. Sotkua tulee joka tapauksessa, koska harjoittelu vie aikansa. Se on hyväksyttävä. Tahmeat puurot pysyvät hyvin lusikassa, vaikka se kääntyisikin vielä ylösalaisin suuhun mennessään.

 

SYÖMISVÄLINEET – EIVÄT NEKÄÄN YHDENTEKEVIÄ

Vauvantarvikehyllyt marketeissa ja lastentarvikeliikkeissä ovat täynnä jos jonkinlaisia syömiseen tarkoitettuja – ja useimmiten turhia – välineitä.

Jos rinnasta imeminen ei onnistu tai äidinmaitoa ei ole riittävästi, tuttipullo on välttämätön väline. Tuttipulloja ja tutteja on olemassa erilaisia, en ota kantaa siihen, millainen on paras. Jos vauvalla on todellisia ongelmia syömään opettelussa, joudumme kokeilemaan erilaisia pulloja ja joskus jopa miettimään muita ratkaisuja ravinnon turvaamiseksi joko väliaikaisesti tai pysyvästi (erikoispullot, nenämahaletku, gastrostooma).

Terve vauva hyväksyy erilaiset tutit helposti. Pullo voi olla millainen tahansa, mutta tutin tulisi olla sellainen, ettei se valuta maitoa liian hanakasti. Jos vauva ei saa tulemaan maitoa tavallisesta tutista, ratkaisu ei siis ole tarjota maito vellitutista. Imemis-nielemisen ja hengityksen rytmin harjoittelu on hyvin hankalaa, jos maitoa tulee liian runsaasti. Nykyisin useimmissa pulloissa on jonkinlainen venttiili, joka edellyttää imemistä, jotta pullosta valuisi tuttiin maitoa. Silloin vauva ei niele ylen määrin ilmaa imiessään.

Lusikka, jolla soseiden syöminen aloitetaan, saisi mielellään olla pienipesäinen ja matala. Pieni pesä siksi, että se mahtuisi kokonaan lapsen suuhun kielen päälle. Ja matala siksi, että lapsi pystyisi tyhjentämään itse aktiivisesti ruuan lusikasta ylähuulellaan, kun lusikka vedetään pois suusta. Näin aktivoidaan huulien sulkua syödessä. Pieni lusikka ohjaa meitä tarjoamaan myös sopivan pieniä annoksia, jotta ruuan mutustelu/pureskelu suussa olisi helpompaa. Syöttäessämme on hyvä pitää tasaista rytmiä: kun lapsi on nielaissut, tarjoamme uuden lusikallisen. Suun ei tarvitse olla täysin tyhjä ennen kuin voi tarjota uuden lusikallisen. Näinhän syöt itsekin silloin, kun häiriötekijöitä tai seurustelukumppaneita ei ruokapöydässä ole. Vauva on jo imiessään oppinut syömisen rytmin ja näin se jatkuu lusikalla syötäessä.

Syömisvälineitä valittaessa kannattaa lähteä aivan tavallisista helposti saatavilla olevista välineistä. Tällöin retkellä, matkoilla ja mummolassa olo on helpompaa. Tavallinen kahvilusikka sopii vauvalle vallan mainiosti, vain hyvin harvat pikkumuksut eivät oikeasti siedä metallilusikkaa. Muovilusikan tulisi kutienkin olla varreltaan tukeva, ei joustava.

rajattu-mukit
Kuvateksti: Jos tavallisesta mukista juominen ei onnistu, voidaan kokeilla muita vaihtoehtoja, kuten lovimukia tai vinoa mukia.

Mukiksi kelpaa tavallinen leveä muki. Leveä siksi, että pystyt paremmin kontrolloimaan nesteen virtaamista lapsen suuhun juottaessasi. Tuttipullon korkki tai lääkelasi toimivat oivallisina ensimukeina. Kun lapsi opettelee juomaan itse, on kaksista kahvoista hyötyä, muki ohjautuu suuhun tarkemmin ja pysyy siellä paremmin kahdella kädellä. Nokkamukien ainoa hyvä puoli on se, että niistä juotava ei läiky ympäriinsä lapsen juodessa itse. Matkoilla auton takapenkillä ne puolustavat paikkaansa.

Välineiden valinnalla ja ruuan koostumuksen muokkaamisella yhä haastavammaksi edistät siis lapsesi suun sensomotorisia toimintoja.

 

Leena Raveikko, puheterapeutti, KYS, lastenneurologian yksikkö

2 thoughts on “VAUVA OPPII SYÖDESSÄÄN SUUNTAITOJA Puheterapeutti Leena Raveikko

  1. Milla A says:

    Hei ja kiitos mielenkiintoisesta blogi-kirjoituksesta!
    Peukku tavallisille lusikoille, hyvin ovat toimineet omalla lapsella.

    Jos olen ymmärtänyt oikein, pillimuki on oiva nokkamukin korvike, joka ei vie kielen/muuta suun alueen osia “vääriin” asentoihin? Toimi ainakin meillä hyvin juurikin automatkoilla.

    Like

Leave a Reply

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out /  Change )

Google+ photo

You are commenting using your Google+ account. Log Out /  Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out /  Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out /  Change )

Connecting to %s