Arjen ruokaelämyksiä lasten kanssa
Imeväisikäiset rakentavat elämälleen vahvaa runkoa ja ovat siksi erityisen huolenpidon arvoisia. Fyysiset, psyykkiset ja sosiaaliset tarpeet vaativat riittävää täyttymistä. Elämän ensimmäiset 1000 päivää ovat tulevaisuuden kannalta tärkeimmät. Tämä voi kuitenkin johtaa äärimmäiseen suojeluun, joka taas ei ole tarpeen, saatikka hyväksi. Vauvat saavat parasta hoivaa epätäydellisiltä vanhemmilta, jotka rakastavat. Rakkaus on sitä, että antaa toisen tarpeiden… Continue reading Vauva tukehtuu!
Jokin aika sitten näin lehdessä mainoksen valmiista tomaattikastikkeesta (kts. kuva alla). Mainos oli käsittämätön. Minua pohdituttaa yhä, lisääkö se oikeasti myyntiä? Ajattelevatko vanhemmat todella samanlailla kuin mainoksen tekijät luulottelevat? Voi olla, että ylitulkitsen. Luen kuitenkin kuvan viestin näin: Lapset eivät syö riittävästi kasviksia. (Tämä on totta väestötasolla) Se johtuu siitä, että lapset eivät halua syödä… Continue reading Lasten huiputtaminen
On hyvin ymmärrettävää, että haluaisimme lasten oppivan nopeasti maistamaan ja syömään (paljon). On kuitenkin niin, että paras tapa on antaa lapsen edetä omassa tahdissaan. On helpottavaa hyväksyä tämä. Silloin voi jättää pois kommentit ”voi kun sä söit niin vähän” tai ”saat leivän vasta kun oot maistanut ruokaa”. Lapsi oppii kyllä maistamaan, kun hyviä arkirutiineja toistetaan… Continue reading LOPETA ruualla palkitseminen NYT
Harrastaminen on haastavaa – toki rutiini auttaa. Lasten liikunta- ja taideharrastaminen puhututtaa jatkuvasti. Harrastaminen lisää merkittävästi hyvinvointia. Sehän on hauskaa ja mielihyvän lähde. Mutta on se myös jatkuvaa taistelua ja omien rajojen ylittämistä. Aloittaminen on pahinta. Meidän 5-vuotias meni sählykerhoon. Ensimmäisiä treenejä odotettiin innokkaana. Kaikki alkoi suht hyvin (jännityksen pystyi selvästi aistimaan), mutta loput… Continue reading Harrastamisen vaikeus
Kaduilla, kaupassa ja netissä voi jälleen nähdä kokista juovan joulupukin. Voi myös huomata kuinka kuntosalibisnes pidetään elossa kauppojen suklaakonvehtivalikoimalla. Monikansalliset elintarviketeollisuuden yritykset tienaavat hyvin. Ja miksipäs ei – kun teollisuusmaissa joku huomaa rajoittaa heidän tuotteidensa menekkiä esimerkiksi verotuksen keinoin, niin sitten voi surutta siirtyä kasvattamaan markkina-alaa kehitysmaihin. Syntyy koko maailman pelastava tuote, Diet Coke… Continue reading Mielikuvilla myyntiä − hyvinvoinnin kustannuksella
Olen lapsena saanut valita em. kahdesta vaihtoehdosta. Vanhemmat tahtovat aina hyvää ja ruuan antaminen on yksi isoimmista hoivan ja rakkauden osoituksista. Siksi voi ottaa joskus liian koville, kun lapsi ei syökään – ota vastaan antamaasi huolenpitoa. Toisaalta turhauttaa, kun olet nähnyt paljon vaivaa valmistaaksesi ruuan ja sitä ei edes maisteta. Oli miten oli, lapsen syömistä… Continue reading ”Syö tai itke ja syö”
Minä en pidä kaikista ruuista. Tiettyjen asioiden ja ruokien suhteen olen kranttu. On jopa olemassa ruokia, joita en mielelläni maista, esimerkiksi silli ja tomaattimehu. Silti ymmärrän, että kaikki eivät ajattele samoin ja voin uskoa, että äidilleni silli uusien perunoiden kanssa on kesäherkku. Omat mieltymykseni eivät kuulu lapsille. Lapselle tulee antaa avoin mahdollisuus tutustua ruokamaailman ihmeellisyyksiin… Continue reading Tiedosta omat ennakkoluulosi − ennen kuin opetat ne lapselle
Ulkoillessa lapseni alkoi kysellä siitä, miksi omenoita ja tomaattia saa syödä paljon. Tämän teeman ympärillä yleensä puhun kehon tarvitsemista rakennuspalikoista ja lapsentajuisesti mahassa olevien bakteerien ruokkimisesta. Yllätyksekseni kuitenkin sain vastattavakseni kysymyksen ”Ai, siksi kun ne on terveellisiä?”. No, näinhän se myös on. Seuraavaksi pohdin, missä yhteydessä 4-vuotias on kuullut terveellisyydestä, koska ei ainakaan kotona. Sana… Continue reading Suolistomikrobit motivoi monipuolisuuteen
On ihailtavaa, miten monissa perheissä lämpimään ateriaan kuuluu aivan itsestään selvästi vihersalaatti. Itse nautin suunnattomasti lounasravintoloiden monipuolisista salaattipöydistä. Kun keskustellaan kasvisten syömisestä, jotkut voivat ymmärtää sen tarkoittavan sekasalaatin syömistä. Nämä kaksi asiaa eivät kuitenkaan ole sama asia, vaikka toki rinnakkaisia. Lapsille voi olla haasteellista syödä perinteistä sekoitettua salaattia. Kummallinen värisekoitus, jossa maut sekoittuvat toisiinsa. Lapsen… Continue reading Ei salaattia tarvitse tehdä
Tänä vuonna sormiruokailun reseptikirjarepertuaari sai täydennystä kahdella uudella kirjalla: Simppeliä sormiruokailua (Marjut Ollila) ja Naperosta nautiskelijaksi (Anni Lehti, Anja Mahrenholz ja Minna Vauhkonen). Minun oli tietysti pakko saada nähtäväksi edes toinen niistä ja Naperosta nautiskelijaksi lähti tilaukseen. Kirja on visuaalisesti tyylikäs, kaunis ja jopa romanttinen. Pitsiä ei ole säästelty myöskään sivuille ripoteltujen kauniiden runojen muodossa.… Continue reading KIRJA-ARVIO: Naperosta nautiskelijaksi
Hetki Ruualle 