Tänä vuonna sormiruokailun reseptikirjarepertuaari sai täydennystä kahdella uudella kirjalla: Simppeliä sormiruokailua (Marjut Ollila) ja Naperosta nautiskelijaksi (Anni Lehti, Anja Mahrenholz ja Minna Vauhkonen). Minun oli tietysti pakko saada nähtäväksi edes toinen niistä ja Naperosta nautiskelijaksi lähti tilaukseen.
Kirja on visuaalisesti tyylikäs, kaunis ja jopa romanttinen. Pitsiä ei ole säästelty myöskään sivuille ripoteltujen kauniiden runojen muodossa. Ei tiedä saako kirja miehiä kokkaamaan.
Kirjan rakenne on tyypillinen, eli alussa on tietopaketti vauvaruokailuun ja loppuosa sisältää reseptejä (rakenne muistuttaa paljon kirjaa Omin sormin suuhun). Kirjassa korostuvat omat kokemukset, koska kirjoittajien kokemuksia on sitaateissa nostettu sivun reunoille. Ne osuvat ensimmäisenä silmiin ja niitä tulee luettua ennemmin kuin itse tekstiä. Kirjoittajat eivät ole ravitsemuksen asiantuntijoita. Tieto-osuuden teksti tuo esiin mieltymyksiä ja omaa fiilistä eikä tekstiä kannata lukea kaikilta osin faktana. Siksi itse innostun kirjassa lähinnä resepti-ideoista.
Reseptit on jaoteltu päivän eri aterioiden mukaisesti (aamiaiset, lounaat, välipalat jne.). Resepteistä löytyy kivalla skaalalla niin kasvis-, kala- ja liharuokia. Reseptit ovat inspiroivia kauniine annoskuvineen. Jälleen voi todeta, että ruoanlaiton luovuus on loputonta eikä kaikkia mahdollisia ruokia ehdi ihmiselämässä kokeilemaan. Itse haen resepteistä ideoita, eli harvoin tulee valmistettua reseptejä kirjaimellisesti. Kirja tuo siis laajan kirjon ideoita esille ja reseptejä kannattaakin soveltaa oman jääkaapin sisällön mukaan.
Itse olin erityisen kiitollinen suolattomista leipä ja pannarivinkeistä. Hauska vinkki oli Kotikokin hedelmänauha, joka muistuttaa karkkiremmiä (tosin aikaa vievää valmistaa). Pääruuista Rapeat kuhapuikot, jotka on leivitetty kvinoalla, ja useat papuruuat houkuttelevat kokeilemaan.
Yksi asia jäi kuitenkin hyvin paljon pohdituttamaan. Etenkin kun kohteena on vauva, jonka kehitys ja kasvu on hurjaa. Muun muassa kognitiivinen ja aivojen kehitys tarvitsee tuekseen välttämättömiä rasvahappoja (voi ja kookos ei sisällä välttämättömiä rasvahappoja). Kirjassa pehmeät rasvat lähestulkoon loistavat poissaolollaan ja se kyllä hämmentää. Onneksi sentään välillä oliiviöljyä ohjeistetaan käytettäväksi paistamiseen. Itse pitäisin erityisesti huolen pienen sormiruokailijan pehmeiden rasvojen saannista (suosien rypsiöljyä ja kasvimargariinia pullosta tai rasiasta), joka myös tukee riittävää energian saantia. Reseptejä kannattaa siis ainakin rasvojen suhteen soveltaa ja muistaa, että voin ja kookosrasvan voi vallan hyvin korvata muilla rasvoilla. Toki kovia rasvoja voi välillä käyttää, mutta ensin on pidettävä huoli, että päivään sisältyy riittävästi välttämättömiä rasvahappoja, joita elimistö ei pysty itse valmistamaan ja ne on saatava ravinnosta.
Hetki Ruualle 