”Hyi! En syö ‒ toi on pahaa” on lausahdus, jonka lapsesi on sanonut tai aivan varmasti tulee vielä sanomaan monta kertaa. Helpottiko? Joskus totuuden kuuleminen keventää hartioita, koska silloin ei aseta itselleen epärealistisia odotuksia. Nyt kun tiedät asian, voit jo alkaa etsiä oikeaa asennetta ja mielikuva harjoitella, kuinka aiot reagoida niissä hetkissä. Sen jälkeen olet valmis ja kykenevä toimimaan tavalla, jolla voit tukea lapsen ruokavalion monipuolisuutta, ruokailoa ja myönteistä ruokasuhdetta. Sillä tavalla saadaan aikaan paljon hyvää pitkällä tähtäimellä, mutta ei lasta syömään siinä hetkessä… välttämättä.
Ruokakasvatuksen tavoitteena ei ole saada lapset syömään hyvin. Ruokakasvatuksen tavoitteena on herättää lapsissa halu syödä hyvin.
Elokuu ja koulujen alku saa aikaan sen, että kotona puhutaan taas enemmän kouluruuasta. Ainakin siitä kannattaisi puhua, koska omat vanhemmat ovat mitä suurimpia mielipidevaikuttajia lapsilleen. Media uutisoi kouluruuasta nykyisin onneksi yhä enemmän myönteiseen sävyyn. Silti kouluruoka tuodaan usein esille aika negatiiviseen sävyyn, varsinkin uutisjuttujen lukijoiden jättämissä kommenteissa. Se on hämmentävää ja sääli. Vastapainoksi kotona kannattaa puhua kouluruuasta ja fiilistellä, kuinka huippu juttu se on, kysellä mitä oli ruokana ja miltä maistu. Näin voit itse vaikuttaa kuinka lapsesi suhtautuu kouluruokaan ‒ ja ruokaan ylipäänsä. Lapsen asenteita eri ruokia kohtaan kasvatetaan ruokakeskusteluissa.
Satuhahmo Röllin tarinat sisältää ihan mahtavaa asennekasvatusta: ”Ompas kaunis aamu. Me röllit pidämme kaikenlaisista ilmoista. Jos paistaa aurinko, niin se on hyvä. Mutta jos sataa vettä niin, sekin on hyvä.” Kuulin, että metsäeskarin vanhempainillassa kauden alussa keskustellaan yllättäen säästä. Koska metsäeskalaiset viettävät hoitopäivänsä ulkona, on olennaisen tärkeää tuoda vanhemmille esille, millä tavoin säästä puhutaan lapsen kanssa. Tärkeintä on, että lapset oppivat, ettei ole olemassa huonoa säätä ‒ on vain erilaista säätä. Joka säässä ulkona viihdytään, mutta vain hieman eri tavoilla ja varusteilla.
Yhtä lailla vanhempien olisi tärkeä oivaltaa, ettei pahaa ruokaa ole olemassa. Maapallon meille mahdollistama ruoka on aina kiittämisen arvoista. Ainakin sellainen asenne vie tosi pitkälle. Niin se on, että asenne on puoli ruokaa. Parasta on, kun ruokapöydässä hassutellaan rennosti. Ruuan ei tarvitse olla hyvää, mutta toivottavasti se herättää ihmetystä, uteliaisuutta, iloa, kunnioitusta ja kiitollisuutta. Ja taas jaksaa seuraavaan ateriaan saakka.
Kun kuulet lapselta sanat ”En tykkää”, siihen voi vastata ”Tiesitkö että [kommentoinnin kohteena olevan ruuan nimi] tykkää susta!”
Kun kuulet sanan ”Yäk”, huudahda hassutellen ”Yäk, miten hyvää!” Ja sitten kun tarjolla on jotain, mistä tiedät lapsen tykkäävän varmasti, voit sanoa ”Nam, miten pahaa!” tai ”Älä vaan syö tätä, tää on kauheen pahaa”.
Minkälaisia asenteita eri ruokia kohtaan aikuisina heijastelemme? Itse kannustan välillä hassuttelemaan ruokakeskusteluissa, koska siinä on myönteistä voimaa ja se johtaa ruokailoon! Sen avulla välität asennetta toiselle.
Hetki Ruualle 